Aamulla ajoimme Labuan Bajon kentälle lentääksemme takaisin Denpasariin Balille. Check-in –jonossa juttelimme edellä olevan kaverin kanssa lennon aikaistumisesta parilla tunnilla ja saimme kuulla, että tämä johtui siitä, että Trans Nusa oli avannut uuden reitin Labuan Bajo – Kupang. Kupangiin!!! Sinne juuri mekin halusimme lentää Denpasarista. Niinpä vaihdoimme Danpasarin lipun Kupangin lippuun ja ostimme vielä jatkolennon Kupangista Alorille. Samainen kone, joka lensi Kupangiin jatkoi matkaa Alorille. Saimme hiukan ristiriitaista tietoa siitä, pitääkö meidän poistua koneesta välilaskun aikana vai ei. Lopulta Trans Nusan henkilökunnan kaveri juoksutti meidät terminaalin läpi takaisin koneeseen ja laukkummekin sai saman kohtelun. Kaikki on mahdollista Indonesiassa. Lentoja perutaan ja niitä ilmaantuu. Tällä kertaa onni suosi meitä, sillä puolentoista vuorokauden matka muuttui vajaaksi kolmeksi tunniksi. Ei huono!Alorilla meitä oli vastassa Dive Alor –sukelluskeskuksen omistaja Thomas poikansa kanssa. Siinä vasta hiljainen kaveri! Ei montaa sanaa vaihdettu matkan aikana. Toivottavasti hän on puheliaampi veden alla…
Mika tunsi itsensä kuuluisaksi jouduttuaan vilkuttelemaan ohikulkeville paikallisille lava-auton lavalta koko matkan ajan (ilmeisesti länsimaalainen on täällä harvinainen näky katukuvassa). Saavuttuamme hotelliin menimme illalliselle hotellin ravintolaan ja saimme pienet palat kanaa (ties mistä kohdasta) ja riisiä. Myöhemmin kävi ilmi, että Mikan juoma Bintang oli hotellin ainoa juoma pullossa, sillä yritimme ostaa vettä ja limua huoneeseen, mutta nämä olivat kaikki loppu. Heräsi kysymys, mitä vettä Riikka joi lasistaan… Hiukan oli orpo olo palata takaisin bungalowiin ilman pisaraakaan juotavaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti