25.6.2012 Sanur

Noin 40 minuuttia myöhässä lähtöajasta pääsimme vihdoin pikaveneellä matkaan. Padang Baista matka jatkui Sanuriin ja Mercure hotelliin, johon olimme pyytäneet kuljetuksen. Tämä oli itse asiassa ainut hotelli, jonka nimen Sanurista muistimme. Suunnitelmiemme pikaisen muutoksen ja Gilin huonojen internet-yhteyksien vuoksi, emme olleet ehtineet tehdä taustatutkimuksia Sanurista lähes ollenkaan. Mercure on yksi Sanurin kalliista hotelleista ja pokkana totesimme hotellin vastaanotossa, että emme halunneet majoittua heille, koska heillä ei ollut huonetta tarjolla neljäksi yöksi. Emme haluaisi vaihtaa hotellia parin yön jälkeen. Aivan kuin olisimme muutenkaan olleet valmiita maksamaan huoneesta reilusti yli 100 euroa! Niinpä tyynenä kysyimme, voisimmeko jättää matkatavaramme heille siksi aikaa kun etsimme itsellemme toisen hotellin. Tämä onnistui ja niin matkatavaramme jäivät odottelemaan meitä Mercureen.

Lähdimme kävelemään Sanurin rantakävelykatua pitkin ja noin parin tunnin kävelyn, yhden taksimatkan ja kahden juomatauon jälkeen totesimme, että Sanurin ranta oli pidempi kuin muistimme! Olimme tulleet vasta ohi isojen ja kalliiden rantahotellien. Vihdoin ohitimme ison ”valtionhotellin” ja löysimme meidän vanhan hotellimme. Tiesimme, että tämän hotellin läheisyydestä löytäisimme kyllä kukkarollemme sopivan majoituspaikan. Viime reissulta oli mieleen jäänyt yksi ravintola ja sen yhteydessä olleet 200 000 IDR maksaneet huoneet (18 eur). Huoneiden hinnat olivat ennallaan, mutta katsottuamme huoneen päätimme jatkaa vielä etsintää kun toisessa kerroksessa olleista hiukan kalliimmista ilmastoiduista huoneista ei löytynyt tilaa.

Jalkamme olivat jo kävelystä väsyneitä ja niinpä hyppäsimme uudestaan taksin kyytiin, jottei meidän tarvinnut kävellä golfkentän ohi päästäksemme seuraavalle rantaan vievälle sivukadulle. Pysäytimme taksin sattumalta suoraan sukelluskeskuksen ovien eteen. Sukelluskeskuksessa ilmoitimme olevamme sukeltajia ja että etsimme sekä majoitusta että mahdollisesti keskusta, kenen kanssa sukeltaa. Kaverin ilme kirkastui ja hän sanoi voivansa auttaa molemmissa asioissa. Heidän kanssaan voisi sukeltaa ja kulman takana olisi hotelli, jota monet heidän asiakkaansa olivat käyttäneet. Hän voisi viedä meidät huoneita katsomaan.

Lähdimme läheiseen hotelliin huoneita katsomaan. Iloksemme hotelli näytti mukavalta ja huone täytti kaikki kriteerimme. Olimme löytäneet Sanurin kotimme. Sukelluskeskuksen kaveri lupautui lähteä hakemaan tavaramme Mercure hotellista. Aiemmin oli käynyt ilmi, että kyseinen sukelluskeskus oli avattu tämän vuoden tammikuussa täällä Sanurissa ja kaveri oli ollut siis tammikuusta lähtien siellä töissä. Näitä taustoja vasten ei siis ollut ihme, että tarvitsimme Nokian navigaattoria avuksi, kun suunnistimme sukelluskeskukselta Mercure hotellille. Sukelluskeskuksen kaveri ihasteli navigaattoria ja toivoi, että hänen juuri ostamaansa Motorolaan saisi samanlaisen. Näin hän voisi itse ajaa ja ei tarvitsisi aina turvautua paikalliseen kuskiin. Palattuamme hotellillemme matkatavaroidemme kanssa sovimme, että otamme kaveriin yhteyttä, mikäli haluamme sukeltaa tulevina päivinä. Kiitimme kaveria avulaisuudesta ja erittäin ystävällisestä palvelusta, mikä tuntuu olevan kaikkien paikallisten sukelluskeskusten ominaispiirteitä. Keskukset ovat aina valmiita auttamaan, koskipa pulma sitten sukellusta, majoitusta tai jotakin aivan muuta.

21. - 24.6. Gili Trawangan

Gili Trawanganin saaren rannassa oli venettämme vastassa lukuisia kavereita tarjoamassa majoitusta ”erikoishinnalla”. Olimme päättäneet käyttää hyväksi havaittua toimintamallia ja suuntasimme suoraan Big Bubblen sukelluskeskukseen. Sovimme tulevien päivien sukelluksista ja jätimme tavaramme odottelemaan keskukseen, kun lähdimme etsimään sopivaa majoitusta itsellemme. Poikkesimme useissa homestayssa, kunnes löysimme sopivan sivukadulta hiukan kauempana rantakadulta, mihin baarien ja ravintoloiden meteli ei öiseen aikaan ulottuisi. Tyytyväisinä löytöömme asetuimme huoneeseemme ja homestayn kaveri toivotti meidät tervetulleeksi toivoen meidän viihtyvän pitkän aikaa heidän vieraanansa.

Big Bubblen aamusukelluksille lähdettiin liikkeelle klo 10. Ensimmäinen sukelluskohteemme oli Bounty Wreck. Sukellus alkoi mukavana virtasukelluksena ja päätyi pienelle hylylle. Korallia täältä Gileiltä löytyy vain vähän. Dynamiittikalastuksen vuoksi siitä on tuhoutunut suuri osa -  harmi. Sen sijaan erilaisia kaloja täällä näkee paljon. Mekin näimme jo ensimmäisellä sukelluksella mm. ison cuttlefishin (seepia, mustekala), blue spotted stingrayn, valtavia batfishejä sekä hylyn päällä loikoilevan scorpionfishin.

Iltapäivän sukellus oli Halik Reefillä. Aivan sukelluksen alussa Riikka näki jonkin rauskun. Todennäköisesti se oli eagle ray, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole, koska rausku oli niin kaukana, että tunnistusta oli vaikea tehdä. Näimme myös black tip reef sharkin, anemone ja mantis shrimpin, scorpionfisihn sekä virrasta paikallaan nauttivan valtavan giant trevallyn. Olimme varsin tyytyväisiä ensimmäisiin sukelluksiimme täällä.   

Gili Trawangan on yksi kolmesta Gilien saaresta. Kaksi muuta Gili Air ja Gili Meno ovat turismin suhteen hiljaisempia kuin Trawangan, johon ensimmäiset turistit tulivat 1980-luvun alussa. Saari on 3 km pitkä ja 2 km leveä ja asukkaita saarella on noin 800. Saarella ei ole lainkaan moottoriajoneuvoja. Kuljetusvälineinä käytetään kärryjä, polkupyöriä sekä hevoskärryjä, cidomoja, joita tuon tuostakin sai olla väistelemässä kapeilla kaduilla. Tämä ennen maanviljelystä ja kalastuksesta leipänsä saanut saari on nyt pullollaan hotelleita, homestayta, ravintoloita, baareja, hierontapaikkoja, kauppoja ja sukelluskeskuksia, jotka kaikki yrittävät saada elantonsa turisteilta. Saari on saanut maineen bilesaarena, jossa on halpa majoitus, ei poliisia, paljon ruohoa ja sieniä sekä muitakin huumeita tarjolla. Suurelta osin tämä pitää edelleen paikkansa ja ei siis ihme, että paikka on nuorison suosiossa. Saarella on kuitenkin tasokkaita hotelleja ja ravintoloita sekä aivan ihana ranta, jotka houkuttelevat myös varttuneempia matkailijoita. Paikallisen kertomana saarelta löytyy myös nykyään poliisi.

Iltapäivällä törmäsimme lounasravintolassa kuuden nuoren suomalaisen ryhmään, jonka olimme tavanneet aiemmin pikaveneellä. Saimme kuulla, että osa porukan tytöistä oli heti ensimmäisenä iltana kokeillut paikallista sienipirtelöä päätyen klinikalle hoidettavaksi. Toinen tytöistä oli joutunut viettämään koko yön klinikalla ”ruokamyrkytyksessä”, kuten vakuutusta varten oli papereihin kirjattu. Alkoholin yhdistäminen tähän sienipirtelöön ei ollut ollut kovin järkevää, jos nyt yleensä moisen pirtelön juominen muutenkaan. Sanoimme nuorille, ettemme halua kuulla heiltä uusista ruokamyrkytystapauksista jatkossa!

Nautimme juhannusaaton illallista syöden grillattua grillikylkeä ja kanavartaita ja juoden paikallista Hatten Rose -viiniä. Yömyssyjen jälkeen olimmekin jo ajoissa nukkumassa. Ei ehkä ihan perinteisin juhannusmeininki, mutta kyllä näinkin voi juhannusta viettää :)

Lauantaina sukelsimme aamusukelluksen Deep Turbossa ja iltapäivällä Shark Pointin. Molemmat sukellukset olivat mukavia. Näimme isoja kilpikonnia, white tip reef sharkin, kaksi valkoista leaf scorpionfishiä sekä kruununa kaksi pienen pientä pygmy seahorsea. Kunpa vain kuvat niistä olisivat onnistuneet - mutta ei!

Valmistauduimme sunnuntai aamun syvälle sukellukselle japanilaiselle hylylle pitkillä yöunilla. Kyseinen hylky on Lombokin edustalla ja makaa 45 metrin syvyydessä. Tutkimme tätä 20 metristä hylkyä 20 minuuttia. Meren pohjalla oli vielä räjähtämättömiä ammuksia, vaikka tämä japanilainen partiointivene on uponnut toisen maalimansodan aikana. Näimme valtavan grouperin, kolme kaunista lion fishiä sekä muutaman scorpionfishin. Hieno sukellus ja todella 20 minuutin dekopysähdyksen arvoinen.

Iltapäivällä sukelsimme uudestaan Deep Turbossa, mutta tällä kertaa meri oli todella ”hiljainen” ja emme nähneet mitään erityistä. Sen sijaan homestayssamme oli täysi meiniki päällä, kun tulimme sukelluksilta kotiin. Oli kookospähkinöiden keräämisen aika ja yksi kavereista oli kiivennyt palmun latvaan pudottelemaan pähkinöitä ja kuivaneita oksia muiden vastaanottaessa näitä alhaalla. Palmu oli aivan terassimme edessä ja aiheutuneesta häiriöstä saimme hyvitykseksi tuoreen kookospähkinän kahden pillin kera. Aivan kuin tämän näytös olisi meitä jotenkin häirinnyt - päinvastoin. Voimme vain ihmetellä, kuinka ketterästi voi palmun latvaan kiivetä ja tulla sieltä alas!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme pitää maanantain vapaana sukelluksilta ja jatkaa sukelluksia taas tiistaina. Illallisella tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin. Gili alkoi tuntua jo nähdyltä ja päätimme lähteä takaisin Balille.

20.6.2012 Päiväretkellä mopoillen

Taudit alkavat taittua ja päätimme tehdä päiväretken Padang Baihin ostamaan edulliset pikaveneliput Gileille. Noin 40 km matka taittui joutuisasti noin tunnissa. Alkuun käytimme puhelimen navigaattoria apuna, mutta tie oli hyvin viitoitettu ja epävarmoissa tienristeyksissä oli helppo kysyä viereiseltä mopokuskilta tietä. Saimme tingittyä meno-paluulipun Gileille 450 000 IDR:llä. Listahinta oli 660 000 IDR/suunta.

Paluumatkalla pysähdyimme Klungkungissa Hondan pyöräliikkeessä vaihdattamassa pari osaa pyöräämme. Pari päivää sitten meille kävi Kevinit :) Löysimme itsemme ja mopon kapen kotikujamme ojan pohjalta. Kuvittelimme olevamme endurokuskeja ja suoriutuvamme kapeasta kujastamme kaksi  päällä, mutta köpelöstihän siinä kävi ja onneksi vain mopo sai hiukan kipeää katteisiin. Osien vaihtaminen maksoi töineen 18 euroa ja näin säästyimme hintaneuvotteluista pyörän vuokraajan kanssa. Voivat kuulemma pyytää jopa 200 - 300 euroa pikku naarmuista.

Nyt odottelemme, että sade lakkaisi, jotta pääsemme otsalampun turvin ilman mopoa illalliselle Ubudin yöhön. Toivottavasti askel on paluumatkalla vakaa, jottemme taas löydä itseämme kotikujan ojan pohjalta. ;)

19.6.2012 Markkinoilla

Mikan suureksi iloksi tänään oli shoppailun aika. Kohteena oli Ubudin markkinatori, josta saa lähes kaikkea, mitä lukuisissa Ubudin pikkukaupoissa myydään. Kiertelimme noin tunnin verran kujia pitkin ja sitten olikin parempi lähettää Mika parkkiin läheiseen ravintolaan Riikan jatkaessa kiertelyä. Ostosten tekeminen täällä on todella aikaa vievää, sillä tinkiminen vie sauuren osan ostosajasta. Paikalliset pyytävät todella korkeita hintoja ja kokemattomana ostosten tekijänä on vaikea tietää oikea hintataso. Niinpä on parasta aloittaa tinkiminen ihan naurettavan halvasta hinnasta ja hetken tinkimisen jälkeen voi huomata, mikä oikea hintataso suunnilleen on. Tosin aina jää fiilis, että vieläkin olisi voinut ehkä saada euron kaksi halvemmalla...

Shoppailuun tinkimisineen venähti noin pari tuntia aikaa ja läheisestä ravintolasta löytyi hyvin pitkästynyt mies. Kuinka mies muka voi pitkästyä baarissa? Menopelinämme on viime päivien aikana ollut skootteri ja niinpä kuskin oli tyydyttävä odotellessaan soodaveteen. Anteeksi äidit ja isä, mutta homestaymme on matkan päässä keskustasta ja taksitkaan eivät pääse kapeaa kujaa pitkin perille. Niinpä mopo on ainut järkevä vaihtoehto liikkumiselle.

Halusimme illallistaa tripadvisorin Ubudin ykkösravintolassa, mutta harmiksemme paikka on tämän viikon kiinni. Päädyimme sen sijaan toiseen warungiin, josta itikat ajoivat meidät kotiin. Matkan varrelta ostimme laatikon paikallista Hatten rosé -viiniä, jota nautimme viileässä illassa (25 C) kotiterassillamme yön ääniä kuunnellen.

18.6.2012 Varpaat nätiksi

Tänään päätimme hemmotella itseämme. Mika suuntasi tunnin kokovartalohierontaan samaan aikaan kun Riikka meni naapurisalonkiin mani- ja pedikyyriin. Vuosien saatossa on tullut käytyä käsi- ja jalkahoidoissa ympäri maailmaa silläkin uhalla, että välineiden puhtaudesta ei ole aina aivan varmaa takuuta. Tällä kertaa hoito alkoi suoraan varpaiden kynsien leikkaamisesta ja viilaamisesta. Sitten kynsiin ja kynsinauhoihin laitettiin jotakin tököttiä, jonka jälkeen alkoi kynsinauhojen käsittely. Tämän jälkeen hoidettiin jalkojen kovettumat höylällä ja viimeisteltiin kuivaraspauksella. Lopuksi ennen kynsien lakkaamista jalat pestiin huolella ja niille suihkutettiin nestettä, jossa toivottavasti oli jotakin densinfioivaa ainetta mukana. Sama homma toistui käsien kanssa. Ilmeisesti mani- ja pedikyyrin voi tehdä ilman jalkojen ja käsien liottamistakin. Koko hoidon kruunasi kynsien lakkaus. Varpaat saivat iloisen virheän värin ja kauniit kukat koristeiksi. Sormet saivat tyytyä hillitympään vaaleaan väriin. Tyytyväinen asiakas poistui kahden tunnin hoidon jälkeen ulos salongista.

17.6.2012 Ubud

Aamulla kohtasimme hassun tilanteen, kun olimme kirjautumassa ulos hotellista ja halusimme maksaa laskumme. Hotellin poika sanoi: ”Boss is not here.” Pomo ei ollut paikalla ja niinpä he eivät saaneet laskua tehtyä. Me ilmoitimme että joko me maksamme tai sitten joudumme lähtemään ilman maksua. Puhelinsoiton jälkeen maksaminen onnistui ja saimme maksumme vakuudeksi käsin kirjoitetun kuitin vihkoomme.

Denpasarin lentokentältä otimme taksin ja ajoimme Ubudiin. Toipilaina voisimme hyvin nauttia Ubudin riisipelloista ja ympäristöstä, jalkahieronnoista ja ehkä jopa shoppailla markkinoilla. Taksi toi meidät kapean kujan varrelle ja sanoi, että 20 metrin päässä on hakemamme Nirwa Homestay. Matka oli pikemminkin 200 metriä kapeaa, onneksi päällystettyä kujaa pitkin, jossa matkalaukku suostui kulkemaan suht hyvin perässä. Perillä meidät otti paikan isäntä iloisesti vastaan huudahtaen ”Riikka?”. Olimme edellisenä iltana soittaneet ja kysyneet, onko heillä huoneita vapaana. Niinpä isäntä oli odotellut meitä, vaikka emme olleet varausta tehneetkään.

Meille tarjottiin tilavaa huonetta toisesta kerroksesta, josta on näkymä suoraan riisipelloille. Olimme myytyjä ja uusi Ubudin kotimme oli löytynyt. Nautimme iltapäivästä seuraten tapahtumia riisipellolla ja ympäröivästä rauhasta, jonka rikkoivat ankkojen vaakutus, kukkojen kieunta sekä myöhemmin illalla sammakoiden kurnutus ja kaskaiden yms. ääntelyt. Kerrassaan ihanaa! 

16.6.2012 Uusi facebook-kaveri

Mikan tila oli ennallaan aamulla ja päätimme soittaa paikalliselle lääkärille ja varmistaa diagnoosin. Pian nuori naislääkäri koputteli hotellimme ovelle, tutki Mikan ja vahvisti diagnoosian oikeaksi. Hän vaihtoi antibiootin toiseksi ja antoi paremmin yskään purevia pillereitä (täällä ei ilmeisesti käytetä nestemäistä yskänlääkettä). Hän lupasi kirjoittaa todistuksen vakuutusta varten ja tulla illalla tuomaan sen. Lisäksi hän kysyi, onko Mika kenties facebookissa, jonka kautta hänen olisi helpointa seurata Mikan vointia. Niinpä Mikalla on nyt facebook-kaverina indonesialainen lääkäri :) Niin ja nämä lääkärikäynnit ja lääkkeet maksoivat peräti 18 euroa.

Päätimme, että Mikan neljän päivän sukelluskiellon ja Riikalla päivän mittaan alkaneen nuhan vuoksi oli aika kerätä kamat kasaan ja palata takaisin Balille. Kävimme maksamassa laskumme Reefseekersille sekä ostamassa lentoliput Denpasariin. Sen sijaan että olisimme kävelleet paikasta toiseen ajoimme välimatkat bemolla, paikallisbussilla. Bemot eivät ole vuosien saatossa muuttuneet. Edelleen tuulilasi on koristeltu pehmoleluin ja kuskin lisäksi on useampi apupoika kyydissä. Nyt pehmoleluvalikoimasta löytyi myös angry bird ja sekös poikia nauratti, kun kuulivat sen olevan suomalainen alkuperältään kuten mekin. Oh,Finlandia!


Illalla olimme molemmat niin väsyneitä, että päätimme tilata ruuan huoneeseemme viereisestä ravintolasta. Ravintola oli aivan tyhjänä asiakkaista ja kahdeksan tarjoilijatyttöä tuijottivat meitä herkeämättä, kun tutkimme ruokalistaa. Yksi tytöistä ujosteli Mikaa ja kun kysyimme hänen ikäänsä, hän sanoi olevansa 19 vuotta. Meidän mielestämme tyttö näytti korkeintaan 15 vuotiaalta, niin pieni ja siro hän oli. Jätimme tilauksemme hihitteleville tarjoilijatytöille ja pian he toivat meille tilauksemme ja saatoimme syödä illallisen samalla Amazing racea katsellen. Sitten olimmekin valmiita nukkumaan.

15.6.2012 No picture, never happened!

Eilisen illan ja yön aikana Mikan kurkku oli kipeytynyt ja keuhkot rohisivat siihen malliin, että hänen oli parasta jäädä hotellille päiväksi lepäilemään. Komodon kansallispuiston lippu on kolme päivää voimassa, joten Riikka päätti lähteä sukeltamaan.

Vene suuntasi uudestaan kohti pohjois-Komodoa. Meri oli tänään myrskyisämpi ja jos halusi nauttia tuulenvireestä, mitä todennäköisemmin kastui aaltojen roiskeesta. Onneksi thaimaalaiset meripahoinvointilääkkeet ovat tehokkaita ja matka taittui ilman meripahoinvointia. Ensimmäinen kohteemme oli Stingray City, jossa nimensä mukaisesti näimme useita bluespotted stingrayta (keihäsrauskuja). Kolme barracudaa kaarteli yllämme ja kaksi keltaista leaf scorpionfishiä vaappui vierekkäin virran mukaan. Yksi scorpionfish makasi maastoutuneena ympärillä olevaan koralliinsa ja oli näin lähes huomaamaton. Lajien kirjo ja korallien kauneus oli jälleen kerran sanoin kuvaamatonta.

Päivän toinen sukelluskohde oli Crystal Rock, jossa on hyvä mahdollisuus nähdä sekä meren pieniä että suuria eläimiä. Näimme ison parven giant trevalleja nauttimassa virrasta sekä suu ammollaan puhdistuskalojen puhdistaessa niiden suita loisista.  Kilpikonna (hawksbill turtle) oli lounaalla ja korallista lähti melkoisia paloja kilpikonnan suuhun. Näimme myös scorpionfishin, lion fishin, lukuisia nudibranchsejä ja paljon, paljon muuta. Mieleenpainuvinta oli kuitenkin, kun eagle ray lipui yllämme ja nautti virrasta. Se oli myös selkeästi hiukan utelias ja niinpä se ui lähemmäs meitä tsekkaamaan. Huikea kokemus ja hauskannäköinen heppu tämä Dennikseksi nimetty kaveri!

Mika oli päivän aikana tehnyt diagnoosin tilastaan ja hankkinut lääkkeet keuhkoputken tulehdukseen. Hän oli myös nauttinut tunnin hieronnasta, joka täällä maksoi 9 euroa. Kutalla mainostivat vastaavaa 5,50 eurolla, joten kallista on vielä tämä palvelu täällä Labuan Bajossa - tosin Suomessa saa maksaa vielä ainakin tuplasti ellei triplasti enemmän.

Mikan kommentti päivän sukelluksiin oli: ” No picture, never happened!”. Jotakin kuitenkin tapahtui, koska jopa Riikan sukellustietokone sekosi täysin tämän sukelluksen jälkeen...

14.6.2012 Napoleon Wrasse

Giant Trevally

Tänään veneemme suuntasi kohti Komodon keskialuetta. Ensimmäinen sukelluskohteemme oli Siaba Kecil. Sukellus alkoi mukavalla virtasukelluksella pitkin seinämää ja päätyi kauniin koralliriutan ylle. Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, joten olosuhteet eivät olleet parhaat valokuvaukselle. Harmi, sillä näimme blacktip reef sharkin, napoleonin, monia giant trevalleja, unicornin, suuria fusilier parvia jne.

Toisen sukelluksen sukelsimme Pengassa, joka on lähellä Rinca-saarta, jossa komodonvaraanit asustelevat. Täälläkään näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, mutta siitä huolimatta sukellus oli upea. Näimme mm. naaraspuolisen napoleonin. Olemme varmasti aiemminkin nähneet sellaisia, muttemme ole tunnistaneet sitä napoleoniksi. Reefseekersillä on tapana aina menomatkalla kertoa jostakin meriemme ystävästä tarkemmin. Tänään kuulimme napoleon wrassesta ja opimme, että napoleonit syntyvät naaraiksi ja osa naaraista päättää jossakin elinvaiheessa ryhtyä koiraiksi, jolloin niille alkaa kasvaa ”kyhmy” otsalle ja niiden väritys muuttuu tummemmaksi. Nimensä napoleon wrasse on saanut ranskalaisen keisarin Napoleon Bonaparten mukaan, joka oli kahdesti naimisissa ja avioliitossa syntyneiden lapsien lisäksi hänellä on väitetty olevan useampia avioliiton ulkopuolisia lapsia. Samoin koiras napoleonin ympärille kerääntyy useita naaraita, jotka vuorotellen käyvät parittelemassa koiraan kanssa. Ensin pari on poski poskea vasten (herkkää) ja sitten kolmessa sekunnissa mädit ja maiti on laskettu ja on seuraavan naaraan vuoro. Nopeaa toimintaa!
(PS. Harmiksemme meillä ei ole yhtään kuvaa napoleonista tältä reissulta.)

13.6.2012 Komodo National Park

Reefseekersien vene haki meidät satamasta klo 7.30. Suuntasimme kohti pohjois-Komodoa, jossa sukelsimme Coral Gardenissa ja Full Moonissa. Sukellukset olivat juuri niin upeita kuin aiemmilta vuosilta muistimme. Näkyvyys oli hyvä, kaloja oli paljon, lajikirjo valtava ja korallit upeita. Komodo on sukeltajan paratiisi!

                                                                                                                                                                                                  
Komodon kansallispuisto on tunnettu upeista sukelluskohteista, mutta vielä tunnetumpi se on ehkä komodonvaraaneistaan. Kansallispuisto on perustettu 1980 ja se on julistettu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Luonnonpuiston tavoitteena on suojella alueen luonnon monimuotoisuutta, jota uhkaavat mm. kalastus eri muodoissaan. Voimme vain toivoa, että suojelutoimenpiteissä onnistutaan, jotta myös tulevat sukupolvet voivat nauttia tämän alueen luonnon rikkauksista ja kauneudesta.

12.6.2012 Labuan Bajo

Trans Nusan lento lähti hiukan etuajassa ja noin tunnin lennon jälkeen laskuduimme Floresin saarelle Labuan Bajon kentälle. Tuttu komodonvaraani otti meidät vastaan kentällä. Ajoimme taksilla suoraan Reefseekersin toimistolle, johon jätimme laukkumme odottamaan siksi aikaa kun lähdimme katsastamaan meille hotellia. Reefseekersin toimiston tyttö suositteli Green Hill Boutigue Hotellia, jonka ohitse kävelimme pitkän matkaa vaatimattoman kyltin vuoksi. Onneksi nestetankkauspaikalla tiedettiin, missä hotelli on ja näin löysimme perille. Hotelli on muutaman askelen päässä Reefseekersien toimistosta kadun toisella puolella. Sijainniltaan hotelli on ihanteellinen. Huoneet ovat ylhäällä rinteessä ja niin terassilta on kaunis näkymä sataman yli merelle. Huone oli myös siisti, joten uusi koti oli löydetty.

Etsi hotellimme kyltti kuvasta.

Labuan Bajon ovat valloittaneet italialaiset. Italialaisia ravintoloita on noussut kuin sieniä sateella. Samoin kaupunkikuvaan ovat kahden vuoden aikana tulleet kauneushoitolat ja hierontapaikat. Yksi paikoista mainosti jopa hääsunnittelua! Nopealla vauhdilla kaupunki länsimaistuu. Jokin asia on ennallaan, minareeteista kajahtavat rukouskutsut säännöllisin väliajoin. Onneksi hotellimme seinät ovat sen verran paksut, että luritukset eivät pahemmin unia häiritse.

   

11.6.2012 Kuta

Taksikuskimme ajoi meidät lentokentälle ja kävimme ostamassa lentoliput Labuan Bajoon. Ystäväpariskuntamme oli ehtinyt majoittua hotelliin, joka oli sekä lähellä lentokenttää että Kuta Beachin rantaa. Päätimme majoittua tähän samaan hotelliin.

Söimme illallista Kutan Hard Rock Cafessa, josta Riikan piti lähteä vain toinen varvastossu jalassa toisen mentyä rikki. Onneksi ravintolan lähellä oli varvastossukauppa, josta löytyi uudet, mustilla helmillä koristellut tossut. Lähtökohdat tinkimiselle olivat heikot, vain toinen tossu jalassa, joten näistä varvastossuista jouduimme maksamaan myyjän pyytämän 4,50 euroa.

10.6.2012 Tulanben

Noin puolentoista tunnin automatkan jälkeen saavuimme Tulanbenin kalastajakylään, joka vetää puoleensa sukeltajia ympäri maailmaa. Vetonaulana toimii japanilaisen torpeedon 1942 upottama USA:n armeijan rahtilaiva USAT Liberty, jonka viimeinen lepopaikka on noin 25 metriä rannalta 30 metrin syvyydessä. Osa laivasta on vain viiden metrin syvyydessä, joten se on ihanteellinen sukelluskohde. Vuosien aikana korallit ovat peittäneet laivan rungon ja se on muuttunut riutan kaltaiseksi. Me saimme tutustua hylkyyn melko rauhassa, sillä monet päivän muista sukeltajista olivat sukeltaneet ensimmäisen sukelluksensa hylyllä. Me sen sijaan sukelsimme ensimmäisen sukelluksen drop offilla ja vältimme näin ruuhkan. Hylky on hieno ja sukelluksia voisi tehdä useita, jotta voisi oikein kunnolla tutustua ja tutkia sitä. 

Jalkapallon EM-kisat ovat parasta aikaa meneillään ja indonesialaiset ovat noteeranneet tapahtuman. Yleensä heti tervehdysten jälkeen paikalliset alkavat puhua illan otteluista. Tänään illallisella ravintoloitsija/taksinkuljettaja tuli puhumaan illan Italia - Espanja ottelusta. Hän oli Italian puolella ja houkutteli meitä lyömään vetoa illan pelistä. Mika oli sitä mieltä, että peli päättyy tasan, mutta oli valmis lyömään Espanjan puolesta. Mikäli Espanja voittaisi ottelun, saisimme ilmaisen kyydin lentokentälle (n. 32 eur). Mikäli taas Italia voittaisi, maksaisimme tuplasti taksikyydistämme. Panoksen kuultuaan kaveri juoksi soittamaan puheluja ja palasi takaisin sanoen: ”Ei, ei, en voi lyödä vetoa, liian paljon rahaa, en saa nukuttua!”. Näin veto jäi lyömättä ja aamulla kuulimme, että ottelu oli päättynyt tasan. Tasapeli olisi tullut vedossakin ;)

9.6.2012 Mola Mola

Matkasimme ystäväpariskunnan kanssa pikaveneellä noin tunnin matkan päähän Nusa Penidan saaren edustalle lähinnä mantat mielessämme. Sukelluskohteenamme oli Manta Point, joka on mantojen puhdistusasema. Niinpä siellä voi lähes satavarmasti nähdä näitä upeita olentoja. Niin tälläkin kertaa. Mantat löytyivät hiukan syvemmältä ja sivummalta kuin normaalisti. Onneksi kokenut oppaamme tiesi, missä mantat ovat, jos niitä ei heti näy matalalla puhdistusasemalla. Kuusi mantaa kierteli ja kaarteli ympärillämme ja se oli jälleen kerran hieno kokemus.


Toinen sukelluskohteemme oli Crystal Bay, joka on kuuluisa Mola Molista, joita tavataan siellä yleensä elo - syyskuussa. Oppaamme oli toiveikas, koska olosuhteet olivat otolliset Mola Molalle. Merivirrat olivat sekoittaneet vettä ja vesi oli viilennyt huomattavasti. Paikoitellen lämpötila laski jopa lähelle 20 C. Normaalisti veden lämpötila on kesäkuussa noin 26 - 29 C. Toiveikkaina lähdimme sukellukselle. Kun vastaamme tuli toinen sukellusryhmä ja heidän oppaansa näytti mola molan käsimerkin ja näytti suuntaa oppaallemme, aloimme olla enemmän kuin toiveikkaita. Pian oppaamme kilkutti tankkiaan, näytti mola molan merkin ja alkoi kova spurtti. Räpylät viuhuen uimme kohti tuota kummallista otusta. Ja toden totta - olimme ensimmäisen kerran nähneet mola molan!

Mola mola eli möhkäkala on lauhkeilla ja trooppisilla merillä elävä erikoisen muotoinen kala.Ne ovat valtavan kokoisia ja levinneet laajalti, mutta niistä tiedetään varsin vähän. Usein ne liikkuvat hitaasti pintavesissä, ja kokonsa vuoksi voivat aiheuttaa onnettomuuksia veneiden törmätessä niihin. Mola molan jopa kolmimetrinen ruumis on kuin puoliksi halkaistu kiekko, ja se päättyy röyhelömäiseen reunukseen, joka on useista liuskoista koostuva muuntunut pyrstöevä. Tyypillinen möhkäkalan pituus on 1,8 metriä, ja leveys 2,4 metriä evänkärjestä toiseen. Painoa kalalle kertyy tonnin verran. Täysikasvuisella möhkäkalalla on harvoja vihollisia. Varsinaisia saalistajia ovat miekkavalaat ja merileijonat, mutta nuoremmat yksilöt ovat alttiimpia saalistajille ja sen vuoksi mola mola onkin maailman kaloista ahkerin mätimunien tuottaja. Kerralla naaras saattaa tuottaa jopa 300 miljoonaa mätimunaa.

Meidän mola molamme oli ystävämme mukaan ainakin 3- 4 kertaa Mikan kokoinen - todella iso siis! Hymyssäsuin ja onnellisina täydellisestä sukelluspäivästä palasimme Padang Baihin.

8.6.2012 Mimpang ja Tepekong

Aamulla yhdeksän aikaan olimme rannassa ja valmiita matkaan keppiveneellä ensimmäisille sukelluksille. Kohteina olivat Mimpang ja Tepekong, jotka olivat meille tuttuja advance-kurssiltamme. Ensin oli vuorossa Gili Mimpang, joka ei tällä kertaa tarjonnut mitään sen erikoisempaa. Gili Tepekong sen sijaan oli jo parempi sukellus. Näimme useita whitetip reef sharkeja (riuttahaita) päiväunilla ja muutaman blue spotted sitngrayn sekä kovassa virrassa vaapuvan leaf fishin. Alkoi jo näyttää paremmalta!


Ystäväpariskuntamme oli saapuntu Gileiltä Padang Baihin ja tapasimme heidät lounaalla. Ilta alkoi jo pimetä turistessamme tarinoita ja oli aika lähteä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän sukelluksille.

6.- 7.6.2012 Tullimies ja Mika ihmeissään - missä nuuskat?!

Kauas on edelleen pitkä matka. Finnairin lentomme saapui Singaporeen noin tunnin aikataulusta myöhässä. Vastaavasti lentomme Balille oli kaksi tuntia myöhässä ja niin vuorokausi oli ehtinyt jo vaihtua torstain puolelle, kun saavuimme Denpasariin. 

Jälleen kerran Balin tullimies otti meidät vastaan viittoillen meitä luokseen. Ensimmäiseksi joutui syyniin Mikan reppu, josta löytyi kaksi tankoa nuuskaa. Tämän jälkeen oli vuorossa Riikan reppu, josta sinnikkään tutkimisen tuloksena ei löytynyt kuin uimapuku, kamera ja kasa erilaisia latureita. Tullimiehen ilme alkoi olla hyvin ihmettelevä ja kummastunut. Oli aika siirtyä Riikan käsilaukkuun - ei mitään tullia kiinostavaa. Paikallista kieltä mutisten tullimies siirtyi takasisin Riikan repun tutkimiseen ja samaan aikaan Mika kuiskuttaa suomeksi, että kyllä sen kolmannen tangon pitäisi olla siellä repussa. Turhautuneena tullimies lopulta luovuttaa ja toteaa, että voitte mennä. Marssimme tullista ulos samalla ihmetellen, mihin kolmas tanko oli oikein kadonnut. Oliko se todella ollut Riikan repussa? Oliko meidät ryöstetty? Ei sentään, repussa vain oli sivutasku, jota tullimies ei huomannut tavaroita penkoessaan. Näin tuli Balin tullia huijattua ja sakoilta vältyttyä ;)

   

Taksimatka sujui joutuisasti yön hiljaisilla teillä ja saavuimme kolmen aikoihin aamuyöllä Padang Baihin vanhaan tuttuun hotelliimme. Olimme aiemmin saaneet hotellilta tiedon, että huoneemme on 302 ja että avain roikkuu ovessa. Voisimme rauhassa majoittua huoneeseen ilman, että yövahtia tarvitsee herättää. Saapuessamme hotellille tuttu tyttö oli meitä kuitenkin hymyillen vastassa ja toivottamassa tervetulleeksi. 

Huoneemme aiemmilta vuosilta oli varattu ja uusi huoneemme oli sivukadulle päin. Huoneen WC oli elänyt jo parhaat päivänsä. Suihkusta vettä oli varmasti tullut joskus paremminkin ja lavuaarin hana heilui siihen malliin, että pelkäsimme sen jäävän käsiin. Näin ollen päätimme, että aamulla katsastaisimme lähihotellit läpi, jos vaikka löytäisimme hinta-laatusuhteeltaan paremman vaihtoehdon.

Aamulla lähdimme kiertämään hotelleja läpi. Aivan hotellimme vieressä oli hotelli  Kerti Beach Inn, joka oli vasta rakenteilla pari vuotta sitten. Meille tarjottiin merinäköalahuonetta, jota kylläkin kadunvarren sähköjohdot hiukan peittivät, huonetta sisäpihan puolelta sekä hotellin vanhempia bambumajoja. Sisäpihan huone mielytti meitä eniten ja niinpä haimme laukkumme naapurista ja asetuimme uuteen kotiimme. Maksoimme n. 23 eur/yö ilmastoidusta huoneesta aamiaisineen ja Wi-Fikin löytyi.


Iltapäivällä lähdimme kävelmään ja katsomaan, oliko Padang Bai muuttunut kahdessa vuodessa. Kaikki tuntui olevan ennallaan ja paikoillaan. Jopa vanha tuttu aurinkolasien kauppias! Kävimme sukelluskeskuksessa sopimassa tulevien päivien sukelluksista ja sitten olimmekin jo valmiita päiväunille. Illallista nautimme hotelimme ravintolassa ja totesimme, että loma oli alkanut niin kuin pitikin - tekemättä mitään sen kummempaa.

3.6.2012 Reissu lähenee

Liput olisi Singaporeen ja takaisin. Singaporesta meillä on vain menolippu Indonesiaan, joten toivottavasti eivät kysele paluulippua rajalla, ettei tule ongelmia maahan pääsemiseksi.

Periltä ei olla vielä varattu mitään, eikä varata. Olisi tarkoitus mennä eri paikkoihin ja katsella paikan päällä mihin majotutaan ja kenen kanssa sukelletaan.

Alustavasti ollaan ajateltu, että mahdollisia paikkoja olisi Balilla: Gilit, Badang Bai, Tulamben ja Lovina Beach. Labuan Bajolle mennään jossain vaiheessa, jotta päästään sukeltamaan Komodolla ja yhtenä vaihtoehtona meillä on Pohjois-Sulawedellä Bunaken ja Lembeh.

Saa nähdä mihin tälläkertaa reissu vie. kaikkialle ei keretä ja jos kuullaan uusista mielenkiintoisista paikoista, niin ei kun sinne sitten...