Red Sea Dolphins

25.11.2011 Kotiin

Aamulla kokoonnuimme viimeisen kerran porukalla aamiaiselle. Oli aika vaihtaa yhteystietoja ja toivottaa toisillemme hyvää kotimatkaa. Takana oli antoisa viikko. Olimme saaneet hyviä sukelluksia, ihania elämyksiä ja uusia, mukavia ystäviä. Niitä muistellessa saatoimme lentää takaisin marraskuiseen Suomeen.

24.11.2011 Valkoinen ranneke

Tuttuun tapaan klo 5.45 oveemme koputettiin ja oli aika herätä ensimmäiselle sukellukselle. Leia aloitti breeffauksensa ja hän oli tosiaan imenyt vaikutteita edellisillan videolta. Nauroimme katketaksemme samalla kun eilisen videon missannut sukellusoppaamme Richard ihmetteli, että mitä ihmettä...!


Aamun virtasukelluksen jälkeen viimeinen sukelluskohteemme oli Gota Abu Ramada. Kohteelta löytyi paljon pientä kalaa ja kaunista korallia. Mikä parhainta Riikka onnistui bongaamaan stone fishin ja näki sen vihdoinkin ihan ihka elävänä eikä vain kuvasta!


Rantauduimme iltapäivällä Hurghadan satamaan. Meille oli varattu Hiltonista huone viimeiseksi yöksi. Meidän huoneemme oli käytävän päässä ja parveketerassimme oli valtava. Harmi vain, että aurinko ei sinne paistanut.




Kokoonnuimme meille jo entuudestaan tuttuun baariin drinkeille ennen illallista ja irlantilaisen pariskunnan innoittamana hankimme itsellemme valkoiset rannekkeet. Näiden rannekkeiden myötä drinkki toisensa jälkeen upposi meihin kunnes hotellin Coca Colat oli juotu!


Ratki riemukkaan illan jälkeen palasimme hotellihuoneellemme vain todetaksemme, että avaimemme ei käynyt lukkoon. Ei auttanut kuin hakea vastaanotosta kaveri avuksemme. Hän avasi meille oven ja kertoi, ettei ovea pidä laittaa takalukkoon. Jos näin tekee, niin huoneeseen ei pääse ilman apua. Emmepä ole moiseen ennen törmänneet!

23.11.2011 Marcus

Aamulla oli vuorossa reissumme viimeinen hylky Marcus. Vuonna 1956 rakennettu laiva upposi myrsyssä toukokuussa 1978 lastinaan graniittisia lattialaattoja. Laatat olivat edelleen paikoillaan ja koralli ja kalat olivat ottaneet sen asuinpaikakseen.


Iltapäivän sukelluskohteemme oli Umm Usk (mother moon). Aivan sukelluksen lopussa Riikka näki uuden rauskulajin, panther torpedo rayn.






Viimeisen illan kunniaksi laivamme kokki oli loihtinut juhlaillallisen. Tarjolla oli kalkkunaa ja jälkiruuaksi hän oli leiponut täytekakun. Illallisen jälkeen katsoimme ratkiriemukkaan videon persoonallisesta sukellusbreeffauksesta ja heitimme sukelusoppaallemme Leialle hasteen seuraavalle päivälle...

22.12.2011 Delfiinejä

Takana rankka yö. Yösukelluksen jälkeen Mikalla alkoi kuume nousta ja vatsa meni aivan sekaisin. Niinpä yö meni tautia potien. Mikan jäädessä nukkumaan Riikka lähti aamun toiselle sukellukselle. Kohteena oli Shag Rock ja Kingstonin hylky. Kingston on höyrylaiva, joka upposi helmikuussa 1881 ja makaa noin 18 metrin syvyydessä. Sukeltajille oivassa syvyydessä, mutta paikassa, jossa on usein haastavia virtoja. Tänäänkin virrat puskivat sellaisella voimalla hylystä pois päin, että oli parasta antaa vain virran viedä ja jättää hylyn tarkempi tarkasteleminen.


Mitä virta toikaan tullessaan – delfiinejä! Seitsemän delfiinin parvi ui meitä vastaan vastavirtaan ja olimme kaikki aivan täpinöissä niiden näkemisestä. Potkimme vimmatusti, jotta olisimme pysytelleet niiden läheisyydessä mahdollisimman pitkään, mutta virta vei meitä mennessään ja ei auttanut kuin antaa sille periksi ja jatkaa matkaa. Pian kuulimme jännää ujellusta ja kun katsoimme takseemme, niin delfiinit uivat meitä kohti ja pian ohitsemme samalla meitä uteliaasti tarkkaillen. Kerrassaan upeaa!


Kuultuaan kokemuksistamme Mika halusi ehdottomasti lähteä seuraavalle sukellukselle mukaan. Kohteena oli Giannis D, joka on japanilainen rahtilaiva, joka upposi huhtikuussa 1983 matkalla Koratiasta Saudi Arabiaan lastinaan puutavaraa. Hylky makaa n. 45 asteen kulmassa, jotka tekee läpiuinneille jännän lisäsäväyksen. Eniten meitä kaikkia kuitenkin säväyttivät paikalle tulleet delfiinit. Mikä onni, että Mikakin sai nähdä ja kokea ne!


Vatsatauti oli verottanut Mikan voimia ja niinpä sukelluksen jälkeen hänelle nousi uudestaan kuume. Mikä huolestuttavinta, niin hänen sormenpäistään hävisi myös tunto! Sukeltajantaudin oireita ja niinpä oli syytä konsultoida lääkäriä. Lääkäri määräsi hengittämään happea puolen tunnin ajan ja seuraamaan oireita. Viiden minuutin hengittämisen jälkeen tunto palasi sormiin ja olo parani muutenkin. Niinpä saatoimme huokaista helpotuksesta. Tosin Mikan osalta oli tämän reissun sukellukset nyt sukellettu.

21.11.2011 SS Thistlegorm

Teimme aamun ensimmäisen sukelluksen Yolanda & Shark Reefillä. Upea sukellus - paljon kaloja, kaunista korallia sekä lukuisia vessanpönttöjä, jotka ovat paikalle 1980 haaksirikkoutuneen Jolanda laivan rahtia. Jolanda itse on kierähtänyt riutalta alas meren syvyyksiin, mutta sen lastina olleita WC-pönttöjä ja lavuaareja on jäänyt siitä muistuttamaan ja hauskuuttamaan sukeltajia.


Iltapäivällä meitä odotti yksi maailman suosituimmista ja sukelletuimmista kohteista – SS Thistlegorm. SS Thistlegorm on 1940 rakennettu kauppalaiva. Alus on mitoiltaan 126 m pitkä ja 17,5 leveä. Toisen maailmansodan aikana alus komennettiin Britannian laivaston käyttöön. Lokakuussa 1941 alus purjehti Afrikan ympäri Punaisellemerelle. Lastina sillä oli sotatarvikkeita ja se oli matkalla Pohjois-Afrikkaan. Alus ankkuroitui Suezin lahdelle odottamaan Suezin kanavaan pääsyä.


Varhain aamulla 6.10. kaksi saksalaista pommikonetta löysivät aluksen ja ne pommittivat laivaa. Pommit osuivat lastiruumaan numero neljä, joka sisälsi ammuksia. Räjähdykset repivät perän irti ja käänsi osan kannesta keulaa kohti. Alus upposi ja painui pohjaan 30 metrin syvyyteen, jossa se seisoo pystyssä ankkuriketjut edelleen edessään. Irti repeytynyt perä makaa ammuslasteineen vasemmalla kyljellään.


Hylyn löysi Cousteau 50-luvulla ja hänen sukeltajansa valloittivat hylyn ensimmäisinä. Hylyn sijainti jäi vuosikymmeniksi salaisuudeksi. Sijaintipaikka löytyi uudestaan vasta 90-luvun alussa ja se on saavuttanut valtaisan suosion. Sen ruumat ovat auki, joten niihin on helppo sukeltaa. Koko mukana ollut uskomaton lasti avautuu sukeltajan silmien edessä kuin historia olisi pysähtynyt samalla kellonlyömällä pommien iskeytyessä aluksen kylkeen. Edessä avautuu näkymä, jossa on kuorma-autoja, jeeppejä, moottoripyöriä, koottavien lentokoneiden siipiä ja moottoreita, junia ja hiilivaunuja, ammuksia, aseita, panssariajoneuvoja sekä kuuleman mukaan Wellingtonin kumisaappaita ja kahluusaappaita. Nämä viimeksi mainitut on vissiin hylyllä aiemmin vierailleet sukeltajat pöllineet, koska emme näitä enää nähneet...


Upea hylky, jossa sukelsimme sekä päivä- että yösukelluksen. Voimme vain toivoa, että tämä yksi maailman sukelletuimmista kohteista saadaan säilytettyä myös tuleville sukupolville yhtä upeana ja elämyksiä tuottavana kohteena!

20.11.2011 SS Dunraven

Klo 5.45 oveemme koputettiin. Oli aika herätä päivän ensimmäiselle sukellukselle, jonka kohteena oli SS Dunraven. SS Dunraven on vuonna 1873 valmistunut laiva, joka paluumatkalla Bombaysta Liverpoolin ajautui kapteenin virhearvion vuoksi suoraan riutalle ja upposi 22.4.1876. Laivan hylky makaa ylösalaisin noin 25 metrissä ja on sen vuoksi suosittu sukelluskohde.
Itse hylky on jo melko huonossa kunnossa, mutta siitä löytyy läpiuintipaikka, jossa sukeltaja voi kurkistaa laivan sisälle. Mielenkiintoisinta hylyllä on ehkä kuitenkin, mitä lymyilee sen päällä kasvavissa koralleissa ja sen ympärillä.



Päivän kaksi muuta sukellusta tehtiin riutalle. Näimme kaunista korallia, paljon erivärisiä pieniä kaloja, triggerfishejä, anemone fishejä, mureenoita, lion fishejä ja napoleoneja. Meille tuttuja kaloja aasian vesiltä, mutta osa niistä on hiukan erilaisia ulkonäöltään tai käytökseltään. Esim. Punaisenmeren nemot poikkeavat väritykseltään, blue spotted sting rayt ovat rohkeampia kuin aasiassa ja mitä ihmettä mureenat ovatkaan syöneet, kun ovat kasvaneet niin isoiksi?

19.11.2011

Viimeisetkin vieraat olivat aamulla saapuneet ja aamiaisen jälkeen odottelimme vielä jonkin aikaa kunnes saimme luvan lähteä satamasta. Ilma oli tuulinen ja tuskin olimme päässeet satamasta ulos, kun laiva alkoi keinua. Keulassa olevassa hytissämme keinunta tuntui erityisen pahalta. Niinpä Riikka voi heti huonosti ja Mikakin pakeni pikimmiten ulos kannelle raitista ilmaa haukkaamaan. Lohdutukseksemme kuulimme, että laiva oli matkalla kohteeseen, jossa olosuhteiden pitäisi olla rauhallisemmat.


Ensimmäisessä sukelluskohteessamme olosuhteet olivat hyvät testisukelluksellemme. Sukellusoppaamme halusivat varmistaa, että kaikki löytävät oikean painotuksen ja että jokaiselta onnistuu nakin ampuminen pintaan. Läpäisimme kaikki testin, vaikkakin nakin ampumisesta löytyikin monenlaisia tyylejä...


Siirryimme päivän toiselle sukellukselle uuteen kohteeseen, jonka nimi oli Umm Usk West. Näimme sukelluksella kaksi skorpionikalaa, joilla oli tappelu kesken. Tilanteesta saattoi saada myös vaikutelman, että olimme päässeet todistamaan suukottelua, mutta evien pörheydestä päätellen kalat henkäisivät juuri hetken ennen seuraavaa mittelöä!


Teimme leppoisan yösukelluksen samassa kohteessa. Sukelluksen jälkeen oli ihana lämmitellä kuumassa suihkussa. Tähän vuoden aikaan lämpötila täällä painuu alle 20 illalla ja tämä yhdistettynä viimaan tuntuu erityisen kylmältä, kun märkäpukua sukelluksen jälkeen riisuu pois. Täytyy tunnustaa, että silloin on ikävä kuivapukua ja toppahaalaria!

Illallisen jälkeen olimme pian valmiita nukkumaan, etenkin kun herätys olisi klo 5.45. Nukahdimme toivoen, että tuuli yön aikana tyyntyisi.

18.11.2011 Hurghada

Lentomme saapui ajallaan Hurghadaan ja kentällä meitä oli hymyilevä kaveri vastassa. Hän vei meidät Emperor Diversin sukelluskeskukseen, joka on Hilton hotellin yhteydessä. Saimme jättää matkatavarat keskukseen säilöön ja meille annettiin alennuskuponki Hiltonin ravintoloihin ja baareihin. Olikin sopivasti lounasaika, joten menimme rantabaariin pizzalle. Syötyämme päätimme lähteä tutustumaan Hiltonin hotellialueeseen ja päädyimme aulabaariin drinkeille. Baarimikot kertoivat juomien olevan ilmaisia. Luulivat meidän olevan hotellin all inclusive -asiakkaita, jotka kulkivat valkoiset rannekkeet ranteissa. Tunnustimme, että meillä ei moisia rannekkeita ole ja niinpä maksoimme drinkeistämme.


Kuuden aikaan pääsimme tutustumaan laivaan, tulevan lomaviikon kotiimme. Ensivaikutelma laivasta oli hyvä ja henkilökunta vaikutti ystävälliseltä. Kuulimme, että viettäisimme ensimmäisen yömme satamassa. Joukostamme puuttui vielä viisi vierasta ja heidän oli määrä saapua varhain seuraavana aamuna.


Maittavan illallisen jälkeen olimme valmiita menemään nukkumaan. Innolla jo odotimme seuraavan päivän sukelluksia!