Aamulla keli oli edelleen tuulinen ja sateinen. Naapurissa olevan armeijan tukikohdan yksi veneistä oli uponnut yön myrskyssä. Sitä oli koko päivän liuta kavereita ihmettelemässä. Saa nähdä, onnistuvatko nostamaan veneen laskuveden aikaan illalla. Armeijan iso konekin kävi pyörähtämässä tänään saarella.
Ensimmäisellä sukelluksella lähdimme taas etsimään vasarahaita sinisestä -ei mitään. Palattuamme rantaan kuulimme, että toinen ryhmä oli nähnyt vasarahaiparven! Niitä siis on täällä! Täytyy vain jaksaa uskoa ja toivoa, että mekin näemme niitä vielä.
Toisella sukelluksella suuntasimme jälleen siniseen. Jonkin aikaa sukellettuamme oppaamme kolkutteli tankkia ja näytti vasarahain merkkiä. Äkkiä alas! Ensin ei näkynyt mitään, mutta pikku hiljaa aloimme erottaa hahmoja. Totta – allamme oli vasarahaiparvi! Odottelimme rauhassa ja toivoimme, että hait tulisivat lähemmäksi. Harmiksemme ne sukelsivat syvemmälle. Jatkoimme matkaa ja pian oppaamme kilkutteli uudestaan. Vasarahait olivat palanneet! Oli aika taas mennä syvemmälle kiireesti. Tällä kertaa hait tulivat lähemmäksi ja Riikka sai kokea, kuinka yksi vasarahai nousi syvyydestä ja kaarsi aivan hänen vierestään ohi. Hai oli varmaan vain viiden metrin päässä! Kerrassaan upea eläin, jota olisi jaksanut ihailla kauemminkin. Vau, mikä sukellus!
Kolmantena sukelluksena sukelsimme seinämää pitkin ja näimme grey reef sharkin (harmaa riuttahai), kilpikonnan sekä kolossa kyyhöttäviä isoja hummereita. Kaikkiaan voisi sanoa, että oli onnistunut sukelluspäivä. Noustessamme viimmeiseltä sukellukselta veneelle aurinkokin paistoi.
Aamulla keli oli edelleen tuulinen ja sateinen. Naapurissa olevan armeijan tukikohdan yksi veneistä oli uponnut yön myrskyssä. Sitä oli koko päivän liuta kavereita ihmettelemässä. Saa nähdä, onnistuvatko nostamaan veneen laskuveden aikaan illalla. Armeijan iso konekin kävi pyörähtämässä tänään saarella.
Ensimmäisellä sukelluksella lähdimme taas etsimään vasarahaita sinisestä -ei mitään. Palattuamme rantaan kuulimme, että toinen ryhmä oli nähnyt vasarahaiparven! Niitä siis on täällä! Täytyy vain jaksaa uskoa ja toivoa, että mekin näemme niitä vielä.
Toisella sukelluksella suuntasimme jälleen siniseen. Jonkin aikaa sukellettuamme oppaamme kolkutteli tankkia ja näytti vasarahain merkkiä. Äkkiä alas! Ensin ei näkynyt mitään, mutta pikku hiljaa aloimme erottaa hahmoja. Totta – allamme oli vasarahaiparvi! Odottelimme rauhassa ja toivoimme, että hait tulisivat lähemmäksi. Harmiksemme ne sukelsivat syvemmälle. Jatkoimme matkaa ja pian oppaamme kilkutteli uudestaan. Vasarahait olivat palanneet! Oli aika taas mennä syvemmälle kiireesti. Tällä kertaa hait tulivat lähemmäksi ja Riikka sai kokea, kuinka yksi vasarahai nousi syvyydestä ja kaarsi aivan hänen vierestään ohi. Hai oli varmaan vain viiden metrin päässä! Kerrassaan upea eläin, jota olisi jaksanut ihailla kauemminkin. Vau, mikä sukellus!
Kolmantena sukelluksena sukelsimme seinämää pitkin ja näimme grey reef sharkin (harmaa riuttahai), kilpikonnan sekä kolossa kyyhöttäviä isoja hummereita. Kaikkiaan voisi sanoa, että oli onnistunut sukelluspäivä. Noustessamme viimmeiseltä sukellukselta veneelle aurinkokin paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti