Väsynein silmin saavuimme harmaaseen ja sateiseen Hong Kongiin. Saimme käsityksen siitä, kuinka suuri Hong Kongin kenttä on, kun etsimme laukuillemme säilytyspaikkaa päiväksi. Jätettyämme laukut suuntasimme junalla kohti Hong Kongin keskustaa, joka avautui meille 24 minuutin matkan jälkeen korkeine pilvenpiirtäjineen. Olemme aiemminkin nähneet korkeita rakennuksia, mutta emme näin korkeita ja näin paljon!
Ensimmäiseksi suuntasimme maailman pisimmille (?) liukuportaille. Yllätykseksemme portaat kulkivat alaspäin! Niinpä ei auttanut muu kuin kiivetä portaita kosteassa ja kuumassa kelissä. Hetkessä puseromme olivat liimautuneet märkinä selkää vasten ja oli aika löytää tankkauspiste. Juodessamme huomasimme, että portaiden kulkusuunta oli muuttunut. Ne kulkivatkin ylöspäin! Tutkittuamme matkaopasta tarkemmin opimme, että portaat kulkevat klo 10 asti alaspäin ja 10 jälkeen ylöspäin. Matkamme portaiden huipulle helpottui näin merkittävästi.
Portailta jatkoimme kävellen kohti The Peak Tramia. Junalle, joka vie näköalapaikalle ylös vuorelle. Olimme todella nuuntuneita ja kuumissamme ja kun näimme mainoksen jalkahieronnasta, päätimme poiketa kysymään, josko meille löytyisi aikaa hierontaan. Samalla löysimme varmasti halvimman mahdollisen tuntihotellin. Saatoimme hieronnan lomassa ottaa pienet torkut ja kovista näpeistä huolimatta nukkuminen onnistui meiltä molemmilta!
Jalat hierottuina ja hiukan virkeämpinä jatkoimme matkaa. Emme todellakaan olleet ainoita, jotka sateisesta ja harmaasta kelistä huolimatta pyrimme Peak Tramin kyytiin ja huipulle. Saimme jonottaa junakyytiä ja huipulla totesimme, että näköalapaikka tarkoitti isoa kauppakeskusta, jossa oli lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Ylimmästä kerroksesta löytyi näköalaterassi, josta oli upea näkymä yli Hong Kongin kaupungin.
Olimme jo matkalla näköalapaikalle bonganneet Bubba Gump –ravintolan. Elokuvan Forrest Gump innoittama ravintola, josta sai erilaisia katkarapuannoksia – tietenkin! Syötyämme alkoi silmiämme painaa taas siihen malliin, että oli jatkettava matkaa. Päätimme, että kävelemme hitaasti lentokentälle vievälle junalle ja vietämme lopun ajan kentällä. Suunnitelma osoittautui hyväksi, sillä laukkujen jättämisessä sekä turva- ja passintarkastuksissa vierähti ainakin tunti. Tämän lisäksi saimme kävellä muutaman käytävän ja kulkea ainakin parilla junalla ennen kuin olimme lähtöportillamme. Lentomme oli puolisen tuntia myöhässä ja koneessa saimme kuulla, että kovan tuulen ja ukonilman vuoksi joutuisimme odottelemaan lähtöä ainakin tunnin. Lopulta pääsimme lähtemään noin kaksi tuntia myöhässä kohti Kota Kinabalua. Me olimme onnellisesti nukkuneet nuo kaksi tuntia, niin kuin nukuimme koko lennonkin. Vihdoin yhden aikaan yöllä olimme hotellissamme ja saatoimme nukkua muutaman tunnin vaakatasossa. Taivaallista!
Väsynein silmin saavuimme harmaaseen ja sateiseen Hong Kongiin. Saimme käsityksen siitä, kuinka suuri Hong Kongin kenttä on, kun etsimme laukuillemme säilytyspaikkaa päiväksi. Jätettyämme laukut suuntasimme junalla kohti Hong Kongin keskustaa, joka avautui meille 24 minuutin matkan jälkeen korkeine pilvenpiirtäjineen. Olemme aiemminkin nähneet korkeita rakennuksia, mutta emme näin korkeita ja näin paljon! 
Ensimmäiseksi suuntasimme maailman pisimmille (?) liukuportaille. Yllätykseksemme portaat kulkivat alaspäin! Niinpä ei auttanut muu kuin kiivetä portaita kosteassa ja kuumassa kelissä. Hetkessä puseromme olivat liimautuneet märkinä selkää vasten ja oli aika löytää tankkauspiste. Juodessamme huomasimme, että portaiden kulkusuunta oli muuttunut. Ne kulkivatkin ylöspäin! Tutkittuamme matkaopasta tarkemmin opimme, että portaat kulkevat klo 10 asti alaspäin ja 10 jälkeen ylöspäin. Matkamme portaiden huipulle helpottui näin merkittävästi. 
Portailta jatkoimme kävellen kohti The Peak Tramia. Junalle, joka vie näköalapaikalle ylös vuorelle. Olimme todella nuuntuneita ja kuumissamme ja kun näimme mainoksen jalkahieronnasta, päätimme poiketa kysymään, josko meille löytyisi aikaa hierontaan. Samalla löysimme varmasti halvimman mahdollisen tuntihotellin. Saatoimme hieronnan lomassa ottaa pienet torkut ja kovista näpeistä huolimatta nukkuminen onnistui meiltä molemmilta! 
Jalat hierottuina ja hiukan virkeämpinä jatkoimme matkaa. Emme todellakaan olleet ainoita, jotka sateisesta ja harmaasta kelistä huolimatta pyrimme Peak Tramin kyytiin ja huipulle. Saimme jonottaa junakyytiä ja huipulla totesimme, että näköalapaikka tarkoitti isoa kauppakeskusta, jossa oli lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Ylimmästä kerroksesta löytyi näköalaterassi, josta oli upea näkymä yli Hong Kongin kaupungin. 
Olimme jo matkalla näköalapaikalle bonganneet Bubba Gump –ravintolan. Elokuvan Forrest Gump innoittama ravintola, josta sai erilaisia katkarapuannoksia – tietenkin! Syötyämme alkoi silmiämme painaa taas siihen malliin, että oli jatkettava matkaa. Päätimme, että kävelemme hitaasti lentokentälle vievälle junalle ja vietämme lopun ajan kentällä. Suunnitelma osoittautui hyväksi, sillä laukkujen jättämisessä sekä turva- ja passintarkastuksissa vierähti ainakin tunti. Tämän lisäksi saimme kävellä muutaman käytävän ja kulkea ainakin parilla junalla ennen kuin olimme lähtöportillamme. Lentomme oli puolisen tuntia myöhässä ja koneessa saimme kuulla, että kovan tuulen ja ukonilman vuoksi joutuisimme odottelemaan lähtöä ainakin tunnin. Lopulta pääsimme lähtemään noin kaksi tuntia myöhässä kohti Kota Kinabalua. Me olimme onnellisesti nukkuneet nuo kaksi tuntia, niin kuin nukuimme koko lennonkin. Vihdoin yhden aikaan yöllä olimme hotellissamme ja saatoimme nukkua muutaman tunnin vaakatasossa. Taivaallista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti