Aamulla varhain vene suuntasi taas kohti kaunista Sipadanin saarta, joka on itse asiassa tuliperäinen merivuori. Saari riuttoineen on kansallispuistoaluetta ja päivittäin alueelle pääsee vain 120 sukeltajaa sukeltamaan. Näin aluetta yritetään suojella massasukellusturismilta, joka ilman rajoituksia jättäisi pian jälkensä hauraaseen koralliriuttaan. Saarella on lounaskatos, WC-rakennus sekä muutamia henkilökunnan asuntoja ja se toimii oivana taukopaikkana sukelluksien välillä.
Sukelsimme jälleen kolme sukellusta. Ensimmäisellä sukelluksella lähdimme etsimään pump head parrot fishejä, jotka yleensä ovat aamumatkallaan (töihin?). Eilen emme näitä kavereita nähneet, mutta tänään he osuivat tiellemme - melkoinen näky, kun isot kalat kuhmu otsassaan uivat määrätietoisesti eteenpäin.
Toisella sukelluksella näimme jälleen paljon haita sekä uivia että nukkuvia. Mika taisi muutaman herätelläkin yrittäessään ottaa parasta mahdollista kuvaa. Barracudat olivat tällä kertaa niin pinnassa, että niskat meinasivat mennä nurin, kun yritti niiden liikkeitä seurailla.
Kolmas sukelluskohde oli meille uusi. Virta kuljetti meitä pitkin seinämää ja matkalla näkyi paljon erilaisia pikkukaloja ja aina silloin tällöin hai tuli meitä moikkaamaan. Emme ole koskaan aiemmin nähneet näin paljon haita! Ainoa miinus Sipadanin sukelluksille on näkyvyys, joka on tällä hetkellä melko huono. Toki huomattavasti parempi kuin Suomessa koskaan, mutta sen verran huono, että se asettaa valokuvaamiselle haasteita. Pienet hiukkaset tekevät kuvista epätarkkoja ja sen vuoksi kuva pitäisi päästä ottamaan todella läheltä kohdetta (ei ihan helppoa esim. haiden kanssa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti