17.11.2011 Pakkaamista

Reissuunlähtö alkaa lähenemään ja päätimme viedä matkatavarat kentälle jo tänään kun se oli mahdollista. Iltapäivä meni pakatessa ja kentälle päästyämme tavaraa oli kertyny 48 kiloa( toivottavasti ei unohtunut mitään!). Saimme tsekattua laukkumme lennolle ilman jonottelua, joten palasimme kotiin keräilemään käsimatkatavaroitamme. Aamulla aikaisin takaisin kentälle ja matkamme kohti Hurghadaa ja Punaisenmeren liveaboard voi vihdoin alkaa...

2.8.2011 Kotona

Lentomme laskeutui lähes puoli tuntia etuajassa Helsinki-Vantaan kentälle. Takanamme oli ihana loma. Saimme paljon uusia kokemuksia, elämyksiä ja mukavia muistoja, joihin on mukava mielessään palata.

1.8.2011 Hong Kong

Meillä oli päivä aikaa Hong Kongissa. Niinpä heti aamiaisen jälkeen suuntasimme kaupungille ja kävelimme Kowloonin kaupunginosan katuja ristiin ja rastiin. Välillä istahdimme juomaan ja sitten jatkoimme taas matkaa.
Hollywoodin tapaan Hong Kongissa on Avenue of Stars, josta löytyy paikallisten elokuvatähtien tähdet kädenjälkineen. Tämä kävelykatu on aivan rannassa, josta on upea näky Hong Kongin saarelle. Koska ilta alkoi jo hämärtää, jäimme katsomaan, kuinka kaupungin valot syttyivät pimenevässä illassa. Upeaa!


Aloimme olla uupuneita pitkästä päivästä kaupungilla. Olimme päivän mittaan ohittaneet monia hierontapaikkoja ja niinpä päätimme illan päätteeksi mennä hierontaan. Perusteellisen ja välillä hiukan kovakouraisenkin hieronnan jälkeen poikkesimme vielä yömyssyille ja totesimme, että meillä oli ollut mukava päivä Hong Kongin suurkaupungin vilinässä.

31.7.2011 Kota Kinabalu

Aamulla kaksitoistapaikkainen kone lennätti meidät Layang Layangilta Kota Kinabaluun. Matkan aikana seurasimme, mitä koneen ohjaamossa tapahtui ja kuinka koneen kapteeni ja perämies ohjasivat pikkuruista konettamme. Varsin ainutlaatuinen kokemus!


Meillä oli seitsemän tuntia aikaa Kota Kinabalussa ennen jatkolentoamme Hong Kongiin. Jätimme matkatavaramme kentälle säilöön ja lähdimme Kota Kinabalun keskustaan. Huomasimme, että kaupungilla oli paljon ihmisiä liikkeellä, vaikka oli sunnuntai aamupäivä. Kävelimme kaupungilla ja lopulta päädyimme The Waterfrontille, jossa on ravintoloita ja pubeja aivan meren rannassa. Paikka on mitä ilmeisimmin rakennettu turisteja varten, sillä paikallisia ei näissä kuppiloissa näkynyt. Itse asiassa paikalliseen kulttuuriin ei taida kuulua istuskelu rantaravintoloissa tai -kuppiloissa – harmi, sillä rannassa maisema on kaunis ja mereltä käy mukava tuulenvire.


Lentomme Hong Kongiin lähti ajallaan. Olimme päivällä syöneet tukevan lounaan, joten päätimme lähteä etsimään sushia illalliseksi. Hotellilta saimme kuulla, että Ashley Roadilla on kaksi sushiravintolaa. Osoittautui, että toinen näistä sushiravintoloista tarjosi susheja puoleen hintaan klo 22 jälkeen. Tämä oli sen verran hyvä tarjous, että ravintolan ulkopuolelle oli muodostunut pitkä jono odottelemaan tarjouksen alkamista. Me päätimme jatkaa matkaa ja päädyimme lopulta lähellä olleen ostoskeskuksen sushiravintolaan. Vielä ennen nukkumaanmenoa poikkesimme Shamrock Irish Pubiin yömyssyille. Vain iltapäivällä olimme olleet päiväolusilla Shamrock Irish Barissa Kota Kinabalussa – hauska yhteensattuma!

30.7.2011 Allaspäivä

Aamulla oli vuorossa lomamme viimeinen sukellus. Toiveikkaina lähdimme taas sukeltamaan siniseen ja etsimään, josko vasarahait tulisivat vielä kerrän meitä tervehtimään. Emme nähneet kuin paljon sinistä. Päätimme sukelluksen jälleen riutan ylle ja näimme siellä mm. muutaman mureenan sekä pienen kilpikonnan. Oikein mukava viimeinen sukellus.


Iltapäivällä kävimme kävellen tutustumassa saareen. Tuntui hurjalta kävellä keskellä kiitorataa – varsinkin kun armeijan aikatauluja lennoille ei voi tietää. Lopun päivästä vietimme rennosti uima-altaalla lekotellen. Edessä on vielä tavaroiden pakkaaminen ja illallinen. Viimeisen illan kunniaksi nautimme kehuja saaneen baarin erikoisdrinkin Layang Layang ice tean!

29.7.2011 Valley

Yöllä oli kova ukkosmyrsky, mutta aamu valkeni aurinkoisena ja tuuli oli tyyntynyt. Pääsimme sukeltamaan toiselle puolelle laguunia. Emme olleet tuulen ja isojen aaltojen vuoksi päässeet sinne pariin päivään.




Ensimmäisen sukelluksen aloitimme taas sukeltamalla sinisessä ja päädyimme lopulta Valley-nimiselle sukelluskohteelle. Se oli todella kaunis koralliriutta, jossa oli kaikenlaisia ja kokoisia kaloja. Näimme mm. barracudia, tonnikaloja, pieniä rauskuja, napoleonin ja muutaman hain. Kaksi muuta sukellusta olivat seinämäsukelluksia, jotka päätyivät Valleyn tietämille. Kerrassaan hieno sukelluspäivä!


Illalla sukelluskeskuksen työntekijöillä oli juhlat. Kävi ilmi, että ne olivat kauden päättäjäiset, vaikka kausi loppuukin vasta elokuun lopussa. Juhlat vietettiin ennakkoon, koska muuten muslimityöntekijät eivät olisi voineet osallistua juhliin mukaan. Sukelluskeskus oli koristeltu ilmapalloin ja meidän liittyessä juhliin mukaan oli kaikenlaiset hullunkuriset kisailut meneillään. Seurasimme iloista illanviettoa jonkin aikaa, kunnes lähdimme nukkumaan ja jätimme muut vielä juhlimaan...

28.7.2011 Hammerhead Shark (vasarahai)

Aamulla keli oli edelleen tuulinen ja sateinen. Naapurissa olevan armeijan tukikohdan yksi veneistä oli uponnut yön myrskyssä. Sitä oli koko päivän liuta kavereita ihmettelemässä. Saa nähdä, onnistuvatko nostamaan veneen laskuveden aikaan illalla. Armeijan iso konekin kävi pyörähtämässä tänään saarella.


Ensimmäisellä sukelluksella lähdimme taas etsimään vasarahaita sinisestä -ei mitään. Palattuamme rantaan kuulimme, että toinen ryhmä oli nähnyt vasarahaiparven! Niitä siis on täällä! Täytyy vain jaksaa uskoa ja toivoa, että mekin näemme niitä vielä.


Toisella sukelluksella suuntasimme jälleen siniseen. Jonkin aikaa sukellettuamme oppaamme kolkutteli tankkia ja näytti vasarahain merkkiä. Äkkiä alas! Ensin ei näkynyt mitään, mutta pikku hiljaa aloimme erottaa hahmoja. Totta – allamme oli vasarahaiparvi! Odottelimme rauhassa ja toivoimme, että hait tulisivat lähemmäksi. Harmiksemme ne sukelsivat syvemmälle. Jatkoimme matkaa ja pian oppaamme kilkutteli uudestaan. Vasarahait olivat palanneet! Oli aika taas mennä syvemmälle kiireesti. Tällä kertaa hait tulivat lähemmäksi ja Riikka sai kokea, kuinka yksi vasarahai nousi syvyydestä ja kaarsi aivan hänen vierestään ohi. Hai oli varmaan vain viiden metrin päässä! Kerrassaan upea eläin, jota olisi jaksanut ihailla kauemminkin. Vau, mikä sukellus!


Kolmantena sukelluksena sukelsimme seinämää pitkin ja näimme grey reef sharkin (harmaa riuttahai), kilpikonnan sekä kolossa kyyhöttäviä isoja hummereita. Kaikkiaan voisi sanoa, että oli onnistunut sukelluspäivä. Noustessamme viimmeiseltä sukellukselta veneelle aurinkokin paistoi.

27.7.2011 Myrsky

Aamulla heräsimme kovaan tuleen ja sateeseen. Muistot Pulau Wehistä viime kesältä palasivat mieliimme. Vastaanoton tyttö vahvisti epäilymme, olimme tuoneet tämän huonon sään tullessamme!
Melkoisesta myräkästä huolimatta lähdimme sukeltamaan. Pieni vene keikkui aallokossa, mutta onneksi meno rauhoittui heti kun pääsimme pinnan alle. Sukelsimme kolme sukellusta ja kaksi ensimmäistä aloitimme sukeltamalla sinisessä vedessä. Tarkoituksemme oli etsiä vasarahaita tai muita isoja otuksia sieltä. Emme löytäneet mitään, mutta sukeltaminen sinisessä on jollakin tavoin rauhoittavaa. Sitä vain leijuu ja potkiskelee räpylöillä silloin tällöin vauhtia ja muutoin vain nautiskelee täydellisestä rauhasta. Hieno tunne! Päätimme sukellukset riutalle ja siellä näimme white tip reef sharkin, kilpikonnia sekä paljon muita kaloja sekä upeaa korallia.

26.7.2011 Layang Layang

Kello herätti 4:50. Lentomme Layang Layangiin lähti klo 7 ja meidän tuli olla kentällä klo 5:30. Lentomme lähti lähes ajallaan ja yllätykseksemme kone oli melko suuri, vaikka matkustajia ei ollut kuin kymmenkunta.

Tunnin lentomatkan jälkeen koneemme teki kierroksen Layang Layangin saaren ympäri ja laskeutui sitten sen pienelle kentälle. Layang Layang on Etelä-Kiinan merellä sijaitseva atollien päälle rakennettu saari. Alunperin saarella on ollut armeijan tukikohta, mutta nykyään saarella on myös sukelluskeskus, koska sitä ympäröi kaunis riutta, joka laskee aina 2 km:n syvyyteen. Oikeaan aikaan vuodesta näissä kristallin kirkkaissa vesissä voi tavata vasara- ja valashaita ja ne houkuttelevat sukeltajia ympäri maailman.

Ensimmäisenä päivänä meillä oli edessä kaksi sukellusta. Ensimmäisellä sukelluksella ihastelimme näkyvyyttä, joka oli varmasti yli 40 m. Koralli on todella kaunista ja tervettä. Kaloja oli myös paljon. Emme kuitenkaan nähneet mitään kovin kummallista, joten nälkää jäi vielä tuleville päiville.

25.7.2011 Kota Kinabalu

Oli jälleen aika pakata tavarat kasaan ja jatkaa matkaa Kota Kinabaluun. Majoituimme samaan hotelliin kuin tullessakin ja saimme tällä kertaa paremman huoneen. Edellisestä yöpymisestä oli jäänyt nuhjuinen kuva, mutta nyt huoneemme oli ihan ok.
Jätettyämme tavarat huoneeseen lähdimme heti kaupungille etsimään sukellusliikkeitä. Tarkoituksemme oli etsiä Mikalle uusi painotasku Sipadanille hukatun tilalle. Löysimme Maresin maahantuojaliikkeen, mutta he kertoivat, etteivät saa ostettua Maresilta pelkkiä painotaskuja. Näin ollen tasku täytyy hankkia Suomesta.


Illallisen jälkeen palasimme hotellille ja kävimme ajoissa nukkumaan. Tiedossa oli jälleen kerran aikainen herätys.

24.7.2011 Sepilok Orang Utan Rehabilitation Centre

Klo 9 istuimme paikallispussin kyydissä. Olimme matkalla Sandakanista 25 km:n päässä olevaan orankipuistoon. Kyseinen puisto on avattu 1964 ja sen tehtävänä on pelastaa ja kuntouttaa orvoksi jääneitä orankeja niin, että ne voidaan vapauttaa takaisin luontoon. Tie vapauttamiseen on pitkä. Ensin vauvaorangit ovat seimessä, jossa niitä hoidetaan kuin pieniä ihmisvauvoja. Tämän jälkeen orangit pikku hiljaa opettelevat orankina olemisen taitoja, joista tärkein on puissa kiipeäminen. Noin kolmen vuoden vanhana orangit ovat oppineet tarpeeksi taitoja ja ne voidaan vapauttaa kansallispuiston sademetsään. Aluksi orangit pysyttelevät ruokintapaikkojen läheisyydessä, mutta pikku hiljaa laajentavat elinpiiriään. On orankeja, jotka aina palaavat ruokintapaikoille, mutta osaa ei enää jonkin ajan kuluttua koskaan nähdä. Voi siis sanoa, että tämä kuntoutusohjelma toimii!


Ei kuitenkaan riitä, että orankeja saadaan kuntoutettua ja palautettua takaisin luontoon. Orankien elintila on käymässä pieneksi, koska sademetsiä hakataan. Ainakin toistaiseksi Malesian valtio on luvannut suojella tarpeeksi suuret alueet Borneon sademetsiä, jotta tämän lajin (ja varmasti monen muunkin) tulevaisuus voitaisiin turvata. Tämä puisto toimii yhtenä keinona turvata tätä lajia. Samalla kun ihmiset tutustuvat tähän ihastuttavaan ja niin ihmisen kaltaiseen eläimeen, he voivat kuulla ja oppia lajin uhanalaisuudesta ja suojelemisesta.


Me saavuimme puistoon juuri sopivasti aamuruokinnan aikaan. Olimme onnekkaita. Saimme nähdä muutaman orankiäidin vauvansa kanssa syömässä sekä yhden erityisen leikkisän nuorukaisen! Näiden hellyyttävien eläimien katseen edessä kovinkin sydän sulaa. Aivan ihania! Uskoisin, että olemme pian yhden orankivauvan adoptiovanhempia...


Palattuamme Sandakaniin huomasimme, että oli sunnuntaimarkkinoiden aika. Kadut olivat myyntikojuja täynnä. Tarjolla oli ruokaa, leluja, vaatteita, kenkiä ja vaikka vallan mitä. Vanhan reppumme pohja repesi irti viimeisellä etapilla, joten meidän piti hankkia uusi reppu. Varmasti löytäisimme sellaisen täältä.


Poikkesimme nestetankkaukselle yhteen baariin ja seurasimme, kuinka noin 15-vuotiaat tilasivat ensin mansikkalimonadia ja sen jälkeen vesipiipun. Ensin siemaus mansikkalimonadia ja sitten vuorotellen hönkäisy piipusta. Ilmeisesti täällä saa tupakkaa polttaa jo kovin nuoret!
Pitkästä aikaa meillä oli hotellihuoneessamme televisio. Ajattelimme illalla katsoa jonkin kivan leffan, jonka jälkeen voisimme käydä nukkumaan. Lopulta katsoimme kaksi jouluaiheista leffaa. Onkohan malesialaiset jotekin sekoittaneet joulukuun 24. ja heinäkuun 24. päivän? Joka tapauksessa jouluisissa tunnelmissa kävimme nukkumaan...

23.7.2011 Sandakan

Harvinainen aamu, saimme herätä ihan ilman herätyskelloa! Tosin edessä oli ikävää tavaroiden pakkaamista. Saatuamme kimpsut ja kampsut kasaan oli lounaan aika. Lounaan jälkeen jätimme jäähyväiset lautalle ja matkustimme veneellä Sempornaan.

Sempornassa meitä oltiin vastassa ja ennen kuin suuntasimme Tawaun lentokentälle, kurvasimme paikalliselle lääkäriasemalle. Lääkäri tutki Riikan ja totesi, että nuha on ja ettei korvissa vielä ole tulehdusta. Sen sijaan korvat ovat limasta tukossa ja lääkärin mukaan mikä on tukossa, tulehtuu ennen pitkää. Niinpä Riikka sai antibioottikuurin keskikorvan hoitoa varten sekä nuhatabletteja hillitsemään nuhaa. Tämä kaikki vei noin 5 minuuttia aikaa ja lääkärissä käynti sekä lääkkeet maksoivat noin 10 euroa. Varmasti halvin lääkäri, missä olemme ikinä käyneet!

Tawausta oli noin 300 km:n lentomatka Sandakanin kaupunkiin, joka on Borneon itärannikolla. Sandakan on aikoinaan ollut Borneon pääkaupunki, mutta japanilaisten poltettua sen lähes maantasalle toisen maailmansodan aikana, Kota Kinabalusta tuli pääkaupunki. Sandakan oli ja on edelleen satamakaupunki. Tänä päivänä kaupunki toimii turisteille porttina lähellä oleviin luonnonpuistokohteisiin.

Saavuttuamme hotelliin lähdimme kävellen etsimään ruokapaikkaa. Hotellimme oli lähellä merenrantaa ja rannasta löytyi mukavia pieniä ravintoloita, joista yhdessä illallistimme. Ravintoloihin oli kertynyt paljon turisteja, mutta paikallisia oli myös liikkeellä paljon. Syykin selvisi pian, televisioista ja isoilta skriineltä tuli jalkapallomatsi, joissa Malesia pelasi. Ilmeisesti ei reissua ilman jalkapalloa!

22.7.2011 Kapalai ja Mabul III

Tänään oli Seaventures Rigin viimeinen sukelluspäivä. Sukelsimme jälleen Kapalin ja Mabulin sukelluskohteissa. Sukellukset olivat pitkälti samanlaisia kuin aiemminkin. Riikka oli nuhainen ja korvat oirehtivat siihen malliin, että oli parasta jättää kolmas sukellus väliin. Harmi, sillä viimeisellä sukelluksella Mika bongasi pygmy seahorsen, tuon minikokoisen pienen merihevosen! Nähdäkseen sen oikein kunnolla tarvitsisi suurennuslasin, joka onkin ostolistallamme seuraava hankinta.


Viimeisen iltamme kunniaksi Rigin housebandi viritti jälleen vehkeet kuntoon ja saimme viettää illan bändin musiikin tahdissa. Tällä kertaa ohjelmisto oli eri kuin muutama päivä aiemmin ja iloksemme bändi soitti myös paikallisia biisejä. Meillä ei ollut aikaista herätystä seuraavana aamuna, joten istuimme iltaa viimeiseen biisiin asti, jonka esitti sukelluskeskuksen pomo, joka oli ilmeisesti odotellut, että suurin yleisö karkaisi paikalta...

21.7.2011 Pulau Sipadan III

Kello oli jälleen viritetty soimaan klo 5.10 ja edessä oli päivä Sipadanilla.
Ensimmäisellä sukelluksella kävimme katsomassa, josko pumphead parrotfishit ovat aamumatkallaan. Löysimme ne ja barracudat myös. Toinen sukelluskohteemme oli uusi, South Point, joka oli kaunis korallipuisto, jossa oli lukuisia pieniä kaloja – todella kaunis. Viimeinen sukellus oli virtasukellus, jossa matkasimme virran mukana ja kohdattuamme barracudaparven pidimme kiinni korallin reunasta ja seurasimme, kuinka barracudat uivat vastavirtaan levollisen oloisina.
Lounaan jälkeen olimmekin jälleen valmiit päiväunille. Päiväunien jälkeen katselimme hetken vanhaa Uuno leffaa ja sitten olikin jo illallisen aika. Tänään oli illallisen yhtenä vaihtoehtona pizzaa ja se maistui erityisen hyvältä pitkästä aikaa!

20.7.2011 Kapalai ja Mabul II

Tänään sukelsimme myös kolme sukellusta Kapalain ja Mabulin saarien edustalla. Sukellukset olivat pitkälti samanlaisia kuin eilenkin. Ensivaikutelma kohteista ei ole kovin hyvä, mutta useimmat kuitenkin osoittautuvat ihan hyviksi. Tänään näimme esim. devil scorpionfishin ja crocodile fishin.
Iltapäivän ja illan ohjelma meni vanhan kaavan mukaisesti: lounas, päiväunet, illallinen ja nukkumaan.

19.7.2011 Kapalai ja Mabul

Tänään sukelsimme lautan läheisyydessä olevien Mabulin ja Kapalain saarien edustalla. Aaamuherätys oli pari tuntia myöhemmin ja ensimmäiselle sukellukselle lähdimme klo 8. Kohteena oli Kapalai saaren edustalla Mandarin Valley, josta oli löydettävissä kaikenlaista pientä elävää. Näimmekin frog fishin sekä ghostpipe fishin, joka oli piiloutunut itsensä näköisen kasvin joukkoon.
Toinen sukellus tehtiin Mabul saaren edustalla ja kohteena oli Eel Garden. Kohde ei alkuun vaikuttanut kovin kummoiselta, mutta osoittautui ihan hyväksi. Näimme leaf fishejä ja Mika pääsi jahtaamaan mantis shrimpiä ja sai kuin saikin muutaman kuvan siitä. Näimme myös reissun ensimmäisen rauskun ja useita kilpikonnia, joita näillä vesillä on paljon.


Ennen päivän kolmatta sukellusta kaksi englantilaista kaveria ja Mika päättivät hypätä lautan hissistä mereen. Matkaa meren pintaan on 8 – 10 m ja hyppy piti tietysti ikuistaa. Lopulta kaverit hyppäsivät kaksi kertaa, jotta tapahtuma saatiin kunnolla taltioitua videolle. Pojat ovat aina poikia…


Päivän viimeinen sukellus tehtiin myös Mabulin saaren edustalla ja kohteena oli Paradise II. Meille luvattiin, että takuuvarmasti näemme hiekkaa. Hiekkapohjainen kohde vaikutti ensin aivan mitäänsanomattomalta, mutta sukelluksen lopussa alkoi helmiä löytyä. Näimme merikäärmeen, ghost pipefishejä ja kruununa vielä mandarin fishin. Kyseisiä mandariinikaloja ei ole täällä näkynyt pitkään aikaan, joten oli mukava, että juuri me saimme bongata sen!
Jo päivällä sukellusoppaamme lupaili, että hänen bändinsä esiintyisi meille illalla, vaikka rumpali olikin vapaalla ja basisti aina myöhässä. Toisin kuin Bunakenin bändillä tällä Rigin housebändillä oli viimeisen päälle soittimet ja vehkeet. Ohjelmisto koostui vanhoista coverbiiseistä, joista bändi suoriutui hiukan vaihtelevalla menestyksellä. Aikaiset aamuherätykset ja tiukka päiväohjelma verottavat voimiamme ja niinpä kömmimme nukkumaan jo ennen kuin soitto oli loppunut. Bändin viimeiset biisit tuudittivat meidät uneen...

18.7.2011 Pulau Sipadan II

Aamulla varhain vene suuntasi taas kohti kaunista Sipadanin saarta, joka on itse asiassa tuliperäinen merivuori. Saari riuttoineen on kansallispuistoaluetta ja päivittäin alueelle pääsee vain 120 sukeltajaa sukeltamaan. Näin aluetta yritetään suojella massasukellusturismilta, joka ilman rajoituksia jättäisi pian jälkensä hauraaseen koralliriuttaan. Saarella on lounaskatos, WC-rakennus sekä muutamia henkilökunnan asuntoja ja se toimii oivana taukopaikkana sukelluksien välillä.


Sukelsimme jälleen kolme sukellusta. Ensimmäisellä sukelluksella lähdimme etsimään pump head parrot fishejä, jotka yleensä ovat aamumatkallaan (töihin?). Eilen emme näitä kavereita nähneet, mutta tänään he osuivat tiellemme - melkoinen näky, kun isot kalat kuhmu otsassaan uivat määrätietoisesti eteenpäin.


Toisella sukelluksella näimme jälleen paljon haita sekä uivia että nukkuvia. Mika taisi muutaman herätelläkin yrittäessään ottaa parasta mahdollista kuvaa. Barracudat olivat tällä kertaa niin pinnassa, että niskat meinasivat mennä nurin, kun yritti niiden liikkeitä seurailla.


Kolmas sukelluskohde oli meille uusi. Virta kuljetti meitä pitkin seinämää ja matkalla näkyi paljon erilaisia pikkukaloja ja aina silloin tällöin hai tuli meitä moikkaamaan. Emme ole koskaan aiemmin nähneet näin paljon haita!
Ainoa miinus Sipadanin sukelluksille on näkyvyys, joka on tällä hetkellä melko huono. Toki huomattavasti parempi kuin Suomessa koskaan, mutta sen verran huono, että se asettaa valokuvaamiselle haasteita. Pienet hiukkaset tekevät kuvista epätarkkoja ja sen vuoksi kuva pitäisi päästä ottamaan todella läheltä kohdetta (ei ihan helppoa esim. haiden kanssa).

17.7.2011 Pulau Sipadan

Aamu alkoi jälleen varhain, kun kello soi klo 5.10. Hullua, että lomalla sitä on valmis heräämään näin aikaisin! Kevyen aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan veneellä kohti Sipadanin saarta, jonka ympäriltä pitäisi löytyä maailman parhaimpiin kuuluvia sukelluskohteita. Odotimme Sipadanilta paljon, emmekä pettyneet. Näkyvyys olisi voinut olla parempi, mutta muuten sukellukset olivat hienoja. Emme varmaan koskaan ole yhdellä sukelluksella nähneet niin paljon haita ja barrakudia kuin näimme tänään. Kilpikonnia näimme myös jokaisella sukelluksella. Päivän ainoa harmi oli, että Mikalta tippui toinen painotasku viimeisellä sukelluksella. Meren pohjassa makaa nyt 4 kg lyijyä!


Palasimme Sipadanilta lounaaksi kotiin ja lounaan jälkeen ajattelimme ottaa pienet nokoset. Nokoset venyivät muutaman tunnin mittaisiksi ja olikin jo aika valmistautua päivälliselle. Tähän asti olemme lomalla kirjaimellisesti sukeltaneet, syöneet ja nukkuneet! Huomenna odottaa uusi reissu Sipadanille. Tiedä vaikka näkisimme vasarahain tai eagle rayn (rauskun), jonka missasimme tänään Mikan painotaskuepisodin vuoksi...

16.7.2011 Seaventures Rig

Herätyskello pärähti klo 5.30. Keräsimme kimpsut ja kampsut kasaan ja matka jatkui Kota Kinabalusta lentäen kohti Tawauta. Tällä kertaa Air Asia oli ajoissa lennon kanssa ja niin olimme vajaan tunnin lennon jälkeen perillä. Meitä oli vastassa Seaventuren kuski ja reilun tunnin ajomatkan jälkeen olimme perillä Sempornassa, josta matka jatkui veneellä noin 45 min kohti Seaventuren Rigiä, entistä öljynporauslauttaa, joka on muunneltu sukelluskeskukseksi.


Saavuttuamme lautalle saimme nopean esittelyn lautasta ja sen jälkeen oli aika valmistautua ensimmäiselle tutustumissukellukselle lautan kotiriuttaan. Kotiriutta osoittautui ihan mukavaksi. Siellä oli paljon nähtävää ja yksi suurimmista näkemistämme groupereista oli asettautunut lautan yhden jalan viereen. Odotteliko kenties lautan keittiöltä makupaloja? Tutustumissukelluksen jälkeen söimme lounaan, jonka jälkeen oli päivän toisen sukelluksen aika. Tämä sukellus vei meidät Mabulin saaren edustalle. Kohde ei ollut kovin kummoinen, mutta näimme kaksi frog fishiä – valkoisen ja keltaisen. Ei siis ihan huono! Lyhyiden unipätkien jäljiltä olimme edelleen hyperväsyneitä ja niinpä heti illallisen jälkeen menimme nukkumaan. Edessä oli sukelluspäivä Sipadanilla ja halusimme herätä siihen virkeinä!

14.-15.7.2011 Hong Kong

Väsynein silmin saavuimme harmaaseen ja sateiseen Hong Kongiin. Saimme käsityksen siitä, kuinka suuri Hong Kongin kenttä on, kun etsimme laukuillemme säilytyspaikkaa päiväksi. Jätettyämme laukut suuntasimme junalla kohti Hong Kongin keskustaa, joka avautui meille 24 minuutin matkan jälkeen korkeine pilvenpiirtäjineen. Olemme aiemminkin nähneet korkeita rakennuksia, mutta emme näin korkeita ja näin paljon!


Ensimmäiseksi suuntasimme maailman pisimmille (?) liukuportaille. Yllätykseksemme portaat kulkivat alaspäin! Niinpä ei auttanut muu kuin kiivetä portaita kosteassa ja kuumassa kelissä. Hetkessä puseromme olivat liimautuneet märkinä selkää vasten ja oli aika löytää tankkauspiste. Juodessamme huomasimme, että portaiden kulkusuunta oli muuttunut. Ne kulkivatkin ylöspäin! Tutkittuamme matkaopasta tarkemmin opimme, että portaat kulkevat klo 10 asti alaspäin ja 10 jälkeen ylöspäin. Matkamme portaiden huipulle helpottui näin merkittävästi.


Portailta jatkoimme kävellen kohti The Peak Tramia. Junalle, joka vie näköalapaikalle ylös vuorelle. Olimme todella nuuntuneita ja kuumissamme ja kun näimme mainoksen jalkahieronnasta, päätimme poiketa kysymään, josko meille löytyisi aikaa hierontaan. Samalla löysimme varmasti halvimman mahdollisen tuntihotellin. Saatoimme hieronnan lomassa ottaa pienet torkut ja kovista näpeistä huolimatta nukkuminen onnistui meiltä molemmilta!


Jalat hierottuina ja hiukan virkeämpinä jatkoimme matkaa. Emme todellakaan olleet ainoita, jotka sateisesta ja harmaasta kelistä huolimatta pyrimme Peak Tramin kyytiin ja huipulle. Saimme jonottaa junakyytiä ja huipulla totesimme, että näköalapaikka tarkoitti isoa kauppakeskusta, jossa oli lukuisia kauppoja ja ravintoloita. Ylimmästä kerroksesta löytyi näköalaterassi, josta oli upea näkymä yli Hong Kongin kaupungin.





Olimme jo matkalla näköalapaikalle bonganneet Bubba Gump –ravintolan. Elokuvan Forrest Gump innoittama ravintola, josta sai erilaisia katkarapuannoksia – tietenkin! Syötyämme alkoi silmiämme painaa taas siihen malliin, että oli jatkettava matkaa. Päätimme, että kävelemme hitaasti lentokentälle vievälle junalle ja vietämme lopun ajan kentällä. Suunnitelma osoittautui hyväksi, sillä laukkujen jättämisessä sekä turva- ja passintarkastuksissa vierähti ainakin tunti. Tämän lisäksi saimme kävellä muutaman käytävän ja kulkea ainakin parilla junalla ennen kuin olimme lähtöportillamme. Lentomme oli puolisen tuntia myöhässä ja koneessa saimme kuulla, että kovan tuulen ja ukonilman vuoksi joutuisimme odottelemaan lähtöä ainakin tunnin. Lopulta pääsimme lähtemään noin kaksi tuntia myöhässä kohti Kota Kinabalua. Me olimme onnellisesti nukkuneet nuo kaksi tuntia, niin kuin nukuimme koko lennonkin. Vihdoin yhden aikaan yöllä olimme hotellissamme ja saatoimme nukkua muutaman tunnin vaakatasossa. Taivaallista!