Olimme päättäneet viettää viimeisen päivän Manadossa nauttien ihanasta hotellistamme. Uima-altaalla seurasimme, kuinka paikalliset lapset nauttivat uimisesta ja vedessä leikkimisestä. Iltapäivällä taivas alkoi tummua pilvistä ja matkalla lentokentälle alkoi sataa. Totesimme, että oli hyvä aika lähteä, kun kerran alkoi sataakin. 
Lento Jakartaan kesti kolme tuntia. Hyvä tuurimme lentojen kanssa jatkui, sillä lentomme oli jälleen ajallaan perillä. Sen sijaan jouduimme odottamaan matkalaukkujamme pitkään. Ensin niiden piti tulla ykköshihnalle, mutta sitten tuli kuulutus, että ne tulevatkin vitoshihnalle. Odotimme ja odotimme, mutta lopulta laukkujen tulo vitoshihnalle ehtyi ja meidän ja muutaman muun lennollamme olleen matkustajan laukut eivät olleet vielä tulleet. Mitäs nyt? Ei kuin takaisin ykköshihnalle, josta kylttien mukaan tuli Denpasarista saapuneen koneen laukkuja. Näiden laukkujen joukosta laukkumme vihdoin löytyi. Uskomatonta sähläystä!
Ulkona meitä odotti uusi kaaos taksijonossa. Olimme päättäneet, että huolimme ainoastaan bluebird-yhtiön taksin. Niin oli moni muukin. Saimme jonotuslipun käteemme ja arvion, että noin 14 on ennen meitä jonossa. Odotellessamme vuoroamme saatoimme vain seurata ympärillä olevaa härdeliä. Ihan tällaista ei taida meno olla koskaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla? Lopulta vuoromme tuli ja pääsimme matkaan kohti hotelliamme. Hotellimme oli vähintään yhtä ihana kuin Manadon hotellimmekin. Ei siis ihme, että nukahdimme miltei heti pehmeiden vällyjen väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti