Underwater Indonesia 2010

ti 6.7. Kotona taas

Helsinki otti meidät aurinkoisena vastaan, kun lentomme laskeutui ajallaan iltapäivällä Helsinki-Vantaan kentälle. Takana oli ihana loma, joka antoi meille uusia kokemuksia, mukavia tuttavuuksia ja upeita elämyksiä sekä muistoja, joita voimme taas muistella tavallisessa arjessamme.
Hyvää ja aurinkoista kesän jatkoa teille kaikille, jotka olette kulkeneet matkassamme mukana!

ma 5.7. Jakarta

Meillä oli päivä aikaa tutustua Jakartaan. Kävelymatkan päässä hotelliltamme oli tunnettu Jakartan maamerkki National Monument. 132 m korkea ”torni”, joka on tehty italialaisesta marmorista ja jonka huipun liekit on päällystetty lehtikullalla. Monumentin rakennutti edesmennyt diktaattori Soeharto. Rakennustyöt aloitettiin 1961 ja ne saatettiin loppuun vasta 1975. Jono monumentin huipulle vievälle hissille oli niin pitkä, että päätimme vain näpsiä muutaman kuvan tästä näyttävästä monumentista.
Jatkoimme matkaa kävellen ja tutustuen Jakartan liikekeskustaan ja poiketen muutamaan tavarataloon. Lopulta päädyimme Jakartan Hard Rock Cafehen, jossa söimme mahat täyteen ennen kuin lähdimme taxilla kohti lentokenttää. Oli kotimatkan aika.

su 4.7. Laukut melkein hukassa

Olimme päättäneet viettää viimeisen päivän Manadossa nauttien ihanasta hotellistamme. Uima-altaalla seurasimme, kuinka paikalliset lapset nauttivat uimisesta ja vedessä leikkimisestä. Iltapäivällä taivas alkoi tummua pilvistä ja matkalla lentokentälle alkoi sataa. Totesimme, että oli hyvä aika lähteä, kun kerran alkoi sataakin.


Lento Jakartaan kesti kolme tuntia. Hyvä tuurimme lentojen kanssa jatkui, sillä lentomme oli jälleen ajallaan perillä. Sen sijaan jouduimme odottamaan matkalaukkujamme pitkään. Ensin niiden piti tulla ykköshihnalle, mutta sitten tuli kuulutus, että ne tulevatkin vitoshihnalle. Odotimme ja odotimme, mutta lopulta laukkujen tulo vitoshihnalle ehtyi ja meidän ja muutaman muun lennollamme olleen matkustajan laukut eivät olleet vielä tulleet. Mitäs nyt? Ei kuin takaisin ykköshihnalle, josta kylttien mukaan tuli Denpasarista saapuneen koneen laukkuja. Näiden laukkujen joukosta laukkumme vihdoin löytyi. Uskomatonta sähläystä!


Ulkona meitä odotti uusi kaaos taksijonossa. Olimme päättäneet, että huolimme ainoastaan bluebird-yhtiön taksin. Niin oli moni muukin. Saimme jonotuslipun käteemme ja arvion, että noin 14 on ennen meitä jonossa. Odotellessamme vuoroamme saatoimme vain seurata ympärillä olevaa härdeliä. Ihan tällaista ei taida meno olla koskaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla? Lopulta vuoromme tuli ja pääsimme matkaan kohti hotelliamme.
Hotellimme oli vähintään yhtä ihana kuin Manadon hotellimmekin. Ei siis ihme, että nukahdimme miltei heti pehmeiden vällyjen väliin.

la 3.7. Puhtaat lakanat ja hyvää ruokaa

Cobra bändin Freddy odotti meitä Manadon satamassa. Matkalla hotellille koukkasimme Lion Airin toimiston kautta ostamaan meille lentoliput Jakartaan. High season on alkanut ja sen myötä lippujen hinnat ovat pompsahtaneet ylös. Harmittelimme, ettemme älynneet ostaa lippuja jo aiemmin. Yleensä täällä pätee lippujen hintojen kanssa sääntö, että mitä lähempänä ajankohtaa liput ostat sen halvemmalla ne saat. Nyt jouduimme maksamaan lähes tuplahinnan lipuista.


Hotellimme osoittautui taivaaksi. Olemme viikon verran nukkuneet sängyssä, jonka patja oli keskeltä kuopalla ja jonka tyynyt haisivat pahalle. Lakanat olivat myös jotakin keinokuitusekoitetta, joissa hikosi hetkessä. Uudessa hotellissamme sängyn patja on hyvä, lakanat pehmeää puuvillaa, tyynyt juuri sopivan korkuiset ja pehmoiset ja peitto ihanan paksu. Ei siis ihme että kunnollisen suihkun jälkeen kaivauduimme sänkyyn ja nukuimme parin tunnin päiväunet.


Päiväunien jälkeen lähdimme tutustumaan Manadon kaupunkiin. Kaupunki ei ole kooltaan kovin suuri, mutta asukkaita täällä on Freddyn mukaan puoli miljoonaa. Tämän kyllä huomasi liikenteestä. Tovin käveltyämme löysimme etsimämme kauppakeskuksen Mega Mallin, paikallisen Sellon. Alennusmyynnit ovat alkaneet täälläkin ja vaatteita olisi saanut halvalla. Emme olleet sovitustuulella, joten suuntasimme Pizza Hutiin, josta Mika oli haaveillut jo pari päivää. Aiemmin päivällä olimme syöneet lounasta hotellimme ravintolassa, mutta mahoissamme oli vielä tilaa pienille pannupizzoille. Arvelimme, että tämä rasvaisen ruuan ylensyönti saattaa kostautua myöhemmin ja näin kävi. Molempien mahat menivät sekaisin. Sen siitä saa, kun syö roskaruokaa!


Hotellihuoneessamme on myös televisio. Niinpä Mika oli hehkuttanut koko päivän, että hän saa katsoa Argentiina – Saksa ottelun huoneessamme. Kuinka kävikään? Kun ottelu alkoi, niin hotelli blokkasi ottelukanavan. Ottelua saattoi ainoastaan seurata pientä maksua vastaan hotellin loungessa. Hotellilla ei kuulemma ollut oikeuksia esittää otteluita kaikissa huoneissa ainoastaan yleisissä tiloissa. Mielestämme on kuitenkin törkeää, että hotellin asukkaat joutuvat maksamaan tästä lystistä. Niinpä periaatteesta emme menneet ottelua katsomaan, vaan seurasimme tilannetta netistä. Euroopalla menee hyvin näissä kisoissa! Olisiko finaalissa Hollanti ja Saksa?

pe 2.7. Bunaken village

Tänään sukelsimme loman viimeiset sukellukset. Lounaan jälkeen lähdimme kävelemään kohti Bunaken villagea. Matkalla ohitimme monta sukelluskeskusta ja hotellia, joista jotkut ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Kylä osoittautui oikein viehättäväksi taloineen ja niitä ympäröivine puutarhoineen. Pysähdyimme juomaan yhteen homestayhin ja tämä sattui olemaan Lorenson (hotellin jossa asumme omistaja) sisaren pitämä paikka. Hassu yhteensattuma. Saaren kaikki asukkaat tervehtivät meitä matkallamme ja lapset huusivat kameran nähdessään ”photo”. Kun kuva oli otettu, he halusivat ehdottomasti nähdä, millainen siitä tuli. Saimme oikein positiivisen ja lämpimän kuvan tämän saaren asukkaista.
Illalla suuntaamme vielä kerran Safety Stopiin iltadrinksuille. Huomenna onkin sitten aika jatkaa matkaa ja siirtyä Manadoon.

ti – to 29. – 30.6. ja 1.7. Leuguan, Sachiko’s, Pangalingan, …

Odottavin mielin aloitimme sukellukset Bunakenin kansallispuistossa. Olemme aloittaneet sukellusharrastuksemme täällä ja muistikuvissamme on upeita koralleja ja paljon erilaisia kalalajeja. Niinpä kun ensimmäisellä sukelluksella kaloja oli todella vähän, olimme hiukan pettyneitä, vaikka kohteen seinämä olikin upean korallin peittämä.
Toisella sukelluksella kaloja olikin sitten jo enemmän. Näimme myös useita kilpikonnia, joista yksi oli valtava. Voi vain arvata, kuinka vanha yksilö tämä kivenkolossa päivänokosia ottanut oli. Ehkä 100 - 150 vuotias?
Useamman sukelluksen jälkeen voimme todeta, että paikka on muistikuviemme mukainen. Täällä on kaunista korallia ja kaloja on paljon. Onhan paikka tutkitustikin lajistoltaan yksi maailman rikkaimmista. Olosuhteet ovat olleet myös suotuisat. Näkyvyys on ollut hyvä ja virrat mukavan leppoisia. Täällä on ollut mukava sukeltaa lomamme viimeisiä sukelluksia.


Päivien aikana olemme saaneet nauttia myös hotellimme lukuisien koirien ja kissojen seurasta. Jostakin kumman syystä erityisesti kissat ovat tykästyneet Riikkaan ja niinpä ne kyhnyttävät itseään hänen jalkojaan vasten ja pujahtavat auki olevasta ikkunasta sisään bungalowiin. Ensin Mika antoi niille lähtöpassit, onhan Riikka allerginen, mutta kun eräänä päivänä voileipäkeksipaketti löytyi lattialta huoneen nurkasta paketin nurkat nakerreltuna auki, niin siitä lähtien kissat ovat saaneet tulla pistämään paikalliset hiiret ojennukseen.
Iltaisin olemme kävelleet naapuriin Safety Stopiin yömyssyille ja olemme jo kerran saaneet kuulla Cobra bändin soittoakin. Kurkkupurkeista tehdyt rummut ja kitarat soivat edelleen hyvin täällä Bunakenin lämpimässä yössä!

ma 28.6. Sähköt kateissa

Muutaman tiukemman sukelluspäivän jälkeen päätimme pitää päivän taukoa. Heräsimme aamulla aamiaiselle. Hotellissamme ei ole nettiyhteyksiä, joten kävelimme naapuriin hoitamaan mm. pankkiasioita. Living Coloursilla on tapahtunut monia uudistuksia parin viime vuoden aikana mm. ravintola on uudistettu. Uusinta uutta on uudet portaat, jotka olivat valmistuneet juuri sopivasti ennen juhannusta ja korvaavat vanhat, todella hankalakulkuiset portaat. Muistoksi vanhoista portaista on säästetty muutama pahin askel.
Tällä hetkellä rakenteilla on uusi toimisto- ja sukellusvälinevarasto. Täällä samoin kuin aiemmin Balilla Padang Baissa työ tapahtuu ilman sähköisiä työkaluja. Näitä ei ilmeisesti edes haluta, vaikka niitä olisi tarjollakin. Käsityökaluilla rakentaminen takaa töitä useammalle kaverille ja pidemmäksi aikaa. Aamupäivän aikana rakennus sai kattoparrunsa. Liekö harjakaiset tiedossa?


Iltapäivällä palasimme takaisin bungalowiimme ja aikeenamme oli ottaa päivänokoset. Yllätykseksemme meillä ei ollut sähköjä. Saimme tietää, että joka päivä sähköt katkaistaan klo 7 aikaan ja ne palaavat illalla klo 17. Tämä johtuu siitä, että hotellilla on ainoastaan yksi generaattori ja sen vuoksi sähköä on säästettävä. Näin ollen päiväunet oli nukuttava ilman tuuletinta.
Illallisella totesimme, että tällä viikolla ruokavaliomme on varmasti terveellinen ja vähärasvainen. Sekä lounaaksi että illalliseksi on ollut riisiä ja kalaa sekä hiukan vihanneksia. Hotellissa jo pidempään asuneet dive master kokelaat osasivat kertoa, että myös jatkossa ei yllätyksiä ruuan suhteen tule. Tarjolla on aina kalaa. Onneksi molemmat pidämme kalasta.

su 27.6. Kohti Bunakenia

Viimeinen päivä Lembehillä valkeni harmaana. Riikan vatsa oli jälleen kunnossa ja tämän vuoksi päätimme sukeltaa vielä muutaman sukelluksen. Ensimmäisen sukelluksen aloitimme kaatosateessa. Hetken haravoituamme hiekkapohjaa oppaamme pysähtyi ja rupesi varovasti tikullaan siirtämään hiekkaa syrjään. Hiekan alta paljastui mimic octopus! Harmiksemme saimme vain hetken seurata tätä jännää otusta, sillä paikalle tuli toinen sukellusryhmä, joka rupesi pöllyttämään pohjan hiekkaa siihen malliin, että katsoimme parhaaksi jatkaa eteenpäin.


Sukelluksen päätteeksi onnistuimme vielä näkemään flamboyan cuttlefishin, joka ilmeisesti hiukan meistä hermostuneena ensin maastoutui pohjaan suojavärityksellä, mutta katsoi sitten parhaaksi vaihtaa kirkkaimman värityksensä. Ehkä tämän oli tarkoitus säikyttää meidät?



Sukellusten jälkeen oli aika pakata tavarat kasaan, jättää hyvästit Divers Lodgen ihanalle henkilökunnalle ja siirtyä Bunakenin saarelle, jossa olemme pari vuotta sitten aloittaneet sukellusharrastuksemme. Majoituimme Living Colours sukelluskeskuksen naapurihotelliin. Illallisen jälkeen kävelimme Living Coloursin Safety Stop –baariin, jossa paikan isäntä otti meidät sydämellisesti vastaan. Itse asiassa hän ei ollut tajunnut, että juuri me olimme tulossa heille sukeltamaan ja tuntui olevan erityisen iloinen nähdessään meidät. Oikein mukava paluu Bunakenille!

la 26.6. Unlimited diving

Aamulla veneemme odotteli meitä lähtövalmiina klo 7. Mika oli ilmoittanut, että hän aikoo sukeltaa kuusi sukellusta ja jotta tämä onnistuisi, päivä oli aloitettava ajoissa. Tänään Riikalla oli vuorostaan aamusta hiukan maha sekaisin ja hän odotteli imodiumin vaikutusta ensimmäisen sukelluksen ajan. Toiselle sukellukselle olo parani, mutta vain hetkeksi. Niinpä päivän kaikki muut sukellukset Mika sai sukeltaa sukellusoppaan kanssa kaksistaan Riikan nukkuessa veneessä.


Viidennen sukelluksen jälkeen Mika alkoi olla jo sitä mieltä, että sukellukset alkaisivat jo riittää, mutta kun oli tullut sanotuksi, että kuusi, niin kuusihan oli sukellettava! Päivän viimeinen sukellus oli yösukellus ja Mikan toiveena oli nähdä hairy frogfish. Hänen toivettaan lähti toteuttamaan kaksi opasta ja hetken haravoituaan aluetta oranssi hairy frogfish löytyi. Tämä oli hieno päätös päivän urakalle!