25.6.2012 Sanur

Noin 40 minuuttia myöhässä lähtöajasta pääsimme vihdoin pikaveneellä matkaan. Padang Baista matka jatkui Sanuriin ja Mercure hotelliin, johon olimme pyytäneet kuljetuksen. Tämä oli itse asiassa ainut hotelli, jonka nimen Sanurista muistimme. Suunnitelmiemme pikaisen muutoksen ja Gilin huonojen internet-yhteyksien vuoksi, emme olleet ehtineet tehdä taustatutkimuksia Sanurista lähes ollenkaan. Mercure on yksi Sanurin kalliista hotelleista ja pokkana totesimme hotellin vastaanotossa, että emme halunneet majoittua heille, koska heillä ei ollut huonetta tarjolla neljäksi yöksi. Emme haluaisi vaihtaa hotellia parin yön jälkeen. Aivan kuin olisimme muutenkaan olleet valmiita maksamaan huoneesta reilusti yli 100 euroa! Niinpä tyynenä kysyimme, voisimmeko jättää matkatavaramme heille siksi aikaa kun etsimme itsellemme toisen hotellin. Tämä onnistui ja niin matkatavaramme jäivät odottelemaan meitä Mercureen.

Lähdimme kävelemään Sanurin rantakävelykatua pitkin ja noin parin tunnin kävelyn, yhden taksimatkan ja kahden juomatauon jälkeen totesimme, että Sanurin ranta oli pidempi kuin muistimme! Olimme tulleet vasta ohi isojen ja kalliiden rantahotellien. Vihdoin ohitimme ison ”valtionhotellin” ja löysimme meidän vanhan hotellimme. Tiesimme, että tämän hotellin läheisyydestä löytäisimme kyllä kukkarollemme sopivan majoituspaikan. Viime reissulta oli mieleen jäänyt yksi ravintola ja sen yhteydessä olleet 200 000 IDR maksaneet huoneet (18 eur). Huoneiden hinnat olivat ennallaan, mutta katsottuamme huoneen päätimme jatkaa vielä etsintää kun toisessa kerroksessa olleista hiukan kalliimmista ilmastoiduista huoneista ei löytynyt tilaa.

Jalkamme olivat jo kävelystä väsyneitä ja niinpä hyppäsimme uudestaan taksin kyytiin, jottei meidän tarvinnut kävellä golfkentän ohi päästäksemme seuraavalle rantaan vievälle sivukadulle. Pysäytimme taksin sattumalta suoraan sukelluskeskuksen ovien eteen. Sukelluskeskuksessa ilmoitimme olevamme sukeltajia ja että etsimme sekä majoitusta että mahdollisesti keskusta, kenen kanssa sukeltaa. Kaverin ilme kirkastui ja hän sanoi voivansa auttaa molemmissa asioissa. Heidän kanssaan voisi sukeltaa ja kulman takana olisi hotelli, jota monet heidän asiakkaansa olivat käyttäneet. Hän voisi viedä meidät huoneita katsomaan.

Lähdimme läheiseen hotelliin huoneita katsomaan. Iloksemme hotelli näytti mukavalta ja huone täytti kaikki kriteerimme. Olimme löytäneet Sanurin kotimme. Sukelluskeskuksen kaveri lupautui lähteä hakemaan tavaramme Mercure hotellista. Aiemmin oli käynyt ilmi, että kyseinen sukelluskeskus oli avattu tämän vuoden tammikuussa täällä Sanurissa ja kaveri oli ollut siis tammikuusta lähtien siellä töissä. Näitä taustoja vasten ei siis ollut ihme, että tarvitsimme Nokian navigaattoria avuksi, kun suunnistimme sukelluskeskukselta Mercure hotellille. Sukelluskeskuksen kaveri ihasteli navigaattoria ja toivoi, että hänen juuri ostamaansa Motorolaan saisi samanlaisen. Näin hän voisi itse ajaa ja ei tarvitsisi aina turvautua paikalliseen kuskiin. Palattuamme hotellillemme matkatavaroidemme kanssa sovimme, että otamme kaveriin yhteyttä, mikäli haluamme sukeltaa tulevina päivinä. Kiitimme kaveria avulaisuudesta ja erittäin ystävällisestä palvelusta, mikä tuntuu olevan kaikkien paikallisten sukelluskeskusten ominaispiirteitä. Keskukset ovat aina valmiita auttamaan, koskipa pulma sitten sukellusta, majoitusta tai jotakin aivan muuta.