21. - 24.6. Gili Trawangan

Gili Trawanganin saaren rannassa oli venettämme vastassa lukuisia kavereita tarjoamassa majoitusta ”erikoishinnalla”. Olimme päättäneet käyttää hyväksi havaittua toimintamallia ja suuntasimme suoraan Big Bubblen sukelluskeskukseen. Sovimme tulevien päivien sukelluksista ja jätimme tavaramme odottelemaan keskukseen, kun lähdimme etsimään sopivaa majoitusta itsellemme. Poikkesimme useissa homestayssa, kunnes löysimme sopivan sivukadulta hiukan kauempana rantakadulta, mihin baarien ja ravintoloiden meteli ei öiseen aikaan ulottuisi. Tyytyväisinä löytöömme asetuimme huoneeseemme ja homestayn kaveri toivotti meidät tervetulleeksi toivoen meidän viihtyvän pitkän aikaa heidän vieraanansa.

Big Bubblen aamusukelluksille lähdettiin liikkeelle klo 10. Ensimmäinen sukelluskohteemme oli Bounty Wreck. Sukellus alkoi mukavana virtasukelluksena ja päätyi pienelle hylylle. Korallia täältä Gileiltä löytyy vain vähän. Dynamiittikalastuksen vuoksi siitä on tuhoutunut suuri osa -  harmi. Sen sijaan erilaisia kaloja täällä näkee paljon. Mekin näimme jo ensimmäisellä sukelluksella mm. ison cuttlefishin (seepia, mustekala), blue spotted stingrayn, valtavia batfishejä sekä hylyn päällä loikoilevan scorpionfishin.

Iltapäivän sukellus oli Halik Reefillä. Aivan sukelluksen alussa Riikka näki jonkin rauskun. Todennäköisesti se oli eagle ray, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole, koska rausku oli niin kaukana, että tunnistusta oli vaikea tehdä. Näimme myös black tip reef sharkin, anemone ja mantis shrimpin, scorpionfisihn sekä virrasta paikallaan nauttivan valtavan giant trevallyn. Olimme varsin tyytyväisiä ensimmäisiin sukelluksiimme täällä.   

Gili Trawangan on yksi kolmesta Gilien saaresta. Kaksi muuta Gili Air ja Gili Meno ovat turismin suhteen hiljaisempia kuin Trawangan, johon ensimmäiset turistit tulivat 1980-luvun alussa. Saari on 3 km pitkä ja 2 km leveä ja asukkaita saarella on noin 800. Saarella ei ole lainkaan moottoriajoneuvoja. Kuljetusvälineinä käytetään kärryjä, polkupyöriä sekä hevoskärryjä, cidomoja, joita tuon tuostakin sai olla väistelemässä kapeilla kaduilla. Tämä ennen maanviljelystä ja kalastuksesta leipänsä saanut saari on nyt pullollaan hotelleita, homestayta, ravintoloita, baareja, hierontapaikkoja, kauppoja ja sukelluskeskuksia, jotka kaikki yrittävät saada elantonsa turisteilta. Saari on saanut maineen bilesaarena, jossa on halpa majoitus, ei poliisia, paljon ruohoa ja sieniä sekä muitakin huumeita tarjolla. Suurelta osin tämä pitää edelleen paikkansa ja ei siis ihme, että paikka on nuorison suosiossa. Saarella on kuitenkin tasokkaita hotelleja ja ravintoloita sekä aivan ihana ranta, jotka houkuttelevat myös varttuneempia matkailijoita. Paikallisen kertomana saarelta löytyy myös nykyään poliisi.

Iltapäivällä törmäsimme lounasravintolassa kuuden nuoren suomalaisen ryhmään, jonka olimme tavanneet aiemmin pikaveneellä. Saimme kuulla, että osa porukan tytöistä oli heti ensimmäisenä iltana kokeillut paikallista sienipirtelöä päätyen klinikalle hoidettavaksi. Toinen tytöistä oli joutunut viettämään koko yön klinikalla ”ruokamyrkytyksessä”, kuten vakuutusta varten oli papereihin kirjattu. Alkoholin yhdistäminen tähän sienipirtelöön ei ollut ollut kovin järkevää, jos nyt yleensä moisen pirtelön juominen muutenkaan. Sanoimme nuorille, ettemme halua kuulla heiltä uusista ruokamyrkytystapauksista jatkossa!

Nautimme juhannusaaton illallista syöden grillattua grillikylkeä ja kanavartaita ja juoden paikallista Hatten Rose -viiniä. Yömyssyjen jälkeen olimmekin jo ajoissa nukkumassa. Ei ehkä ihan perinteisin juhannusmeininki, mutta kyllä näinkin voi juhannusta viettää :)

Lauantaina sukelsimme aamusukelluksen Deep Turbossa ja iltapäivällä Shark Pointin. Molemmat sukellukset olivat mukavia. Näimme isoja kilpikonnia, white tip reef sharkin, kaksi valkoista leaf scorpionfishiä sekä kruununa kaksi pienen pientä pygmy seahorsea. Kunpa vain kuvat niistä olisivat onnistuneet - mutta ei!

Valmistauduimme sunnuntai aamun syvälle sukellukselle japanilaiselle hylylle pitkillä yöunilla. Kyseinen hylky on Lombokin edustalla ja makaa 45 metrin syvyydessä. Tutkimme tätä 20 metristä hylkyä 20 minuuttia. Meren pohjalla oli vielä räjähtämättömiä ammuksia, vaikka tämä japanilainen partiointivene on uponnut toisen maalimansodan aikana. Näimme valtavan grouperin, kolme kaunista lion fishiä sekä muutaman scorpionfishin. Hieno sukellus ja todella 20 minuutin dekopysähdyksen arvoinen.

Iltapäivällä sukelsimme uudestaan Deep Turbossa, mutta tällä kertaa meri oli todella ”hiljainen” ja emme nähneet mitään erityistä. Sen sijaan homestayssamme oli täysi meiniki päällä, kun tulimme sukelluksilta kotiin. Oli kookospähkinöiden keräämisen aika ja yksi kavereista oli kiivennyt palmun latvaan pudottelemaan pähkinöitä ja kuivaneita oksia muiden vastaanottaessa näitä alhaalla. Palmu oli aivan terassimme edessä ja aiheutuneesta häiriöstä saimme hyvitykseksi tuoreen kookospähkinän kahden pillin kera. Aivan kuin tämän näytös olisi meitä jotenkin häirinnyt - päinvastoin. Voimme vain ihmetellä, kuinka ketterästi voi palmun latvaan kiivetä ja tulla sieltä alas!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme pitää maanantain vapaana sukelluksilta ja jatkaa sukelluksia taas tiistaina. Illallisella tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin. Gili alkoi tuntua jo nähdyltä ja päätimme lähteä takaisin Balille.