Aamulla bussi nouti meidät klo 6.30 hotellin edestä. Poimimme muutaman matkustajan lisää kyytiin ja sitten bussi pysähtyi Bajawan kaupungin laitamille. Vartin kuluttua ihmettelimme, kuinka kauan pysähdys oikein kestää. Ilmeisesti bussi odotteli lisää matkustajia ja vasta klo 8 lähdimme uudestaan liikkeelle. Oli oikein mukavaa herätä kukon laulun aikaan ja päästä todella matkaan vasta klo 8!Edessä oli matkaa 256 km kiemuraista vuoristotietä pitkin Rutengin kaupungin kautta Labuan Bajoon. Ohitimme lukuisia pieniä kyliä, joiden pihoilla näimme lasten leikkivän tai osallistuvan kotitöihin. Täällä Floresilla katsotaan edelleen hyväksi asiaksi, jos perheessä on paljon lapsia. Tämä on vanhempien vanhuudenturva ja monissa perheissä on 6 – 10 lasta. Suurin osa Floresin asukkaista tulee toimeen pienillä riisi-, maissi- ja kahviviljelmillä. Tulot eivät ole kovin suuret ja sen vuoksi perheillä ei ole varaa maksaa lapsien koulunkäyntiä. Niinpä useimmat lapset käyvät ainoastaan koulun alaluokat ja vain harvat jatkavat aina yliopistoon asti.
Matkan varrella näimme upeita näkymiä vuorten rinteiltä alas laaksoihin ja ohitimme lukuisia riisiviljelmiä. Ei siis välttämättä tarvitse matkustaa Balille nähdäkseen niitä. Samanlaisia pengerrettyjä peltoja löytyy täältäkin.Vihdoinkin vähän yli 11 tunnin ja miljoonan mutkan jä mäen jälkeen olimme perillä Labuan Bajossa. Kävimme nopeasti suihkussa, jotta ehdimme sukelluskeskuksen toimistoon. Toimistolla meidät, viime vuodelta tutut asiakkaat, otettiin iloisesti vastaan ja saimme sovittua tulevien päivien sukelluksista (flunssa on meillä molemilla jo onneksi ohitse).
Päätimme syödä illallista viime vuodelta tutussa Pesonassa. Ravintolassa muovituolit olivat vaihtuneet puisiin ja yllätykseksemme siellä oli WiFi (langaton internet). Vielä enemmän hämmästyimme, kun seinälle heijastui isolle kankaalle videotykillä jalkapallon MM-kisojen ottelu! Mitä ilmeisemmin Labuan Bajosta on vuodessa tullut lähes moderni kaupunki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti