Lähdimme aamulla klo 8 bemolla kohti Benan ja Wogon kyliä. Toiselta hotellilta nappasimme kyytiin tsekkiläisen pariskunnan, jonka olimme nähneet pari päivää aiemmin Kelimutun kraaterijärvillä. Huvittavaa, kuinka täällä turistit kulkevat samoja teitä ja näin törmäävät matkan varrella.
Ensimmäinen kohteemme oli Benan kylä, joka on 19 km Bajawasta. Kylä sijaitsee aivan Gunung Inerie –tulivuoren (2245 m) vieressä ja kylän näköalapaikalta on upeat näkymät tulivuorelle ja alas laaksoon. Benan kylän ihmiset elävät ja asuvat vielä vanhojen perinteiden mukaisesti, vaikka generaattori on tuonutkin kylään sähkön ja sen myötä television. Vanhat uskomukset ja tavat elävät rinta rinnan kristinuskon kanssa. Kylässä oli vast’ ikään kuollut ihminen ja hänen hautajaisiaan oli vietetty uhrimenoin. Puolet uhratusta siasta näimme katolla, johon se oli nostettu aurinkoon kuivumaan. Tuore hautakumpu kukkineen löytyi kylän pihamaalta. Floresilla on tapana, että tärkeimmät perheenjäsenet haudataan omalle kotipihalle ja vähemmän tärkeät kylän ulkopuolelle. Tämän takia lähes jokaisen talon pihalta löytyy hautakumpu risteineen.
Benasta jatkoimme matkaa Wogon kylään, joka on yksi alueen suurimmista perinteisistä kylistä. Kylän pihalta löytyi 9 ngadhaa ja bhagaa (pieniä ”taloja”, jotka symboloivat miestä ja naista), jotka kertovat, että kylässä on yhdeksän klaania tai sukua. Pienen matkan päässä kylästä paikassa, jossa Wogon kylä on joskus aiemmin ollut, on edelleen ”esi-isien haudat”, suuret kivimuodostelmat, joita edelleen käytetään seremonioissa. Ihmettelimme, kuinka nämä kivet on joskus saatu tuotua paikoilleen.
Wogon kylästä jatkoimme matkaa oppaamme Ervinin kotikylään hänen omaan kotiinsa lounaalle. Matkalla pysähdyimme katsomaan kyläläisten kahvi- ja vaniljaviljelmiä. Saavuttuamme Ervinin kotiin hänen äitinsä otti meidät ystävällisesti vastaan. Seurasimme, kuinka Ervin laittoi meille nuudeleita ja paistettua kananmunaa lounaaksi avotulella. Lounaan jälkeen Ervin esitteli meille talon keskihuoneen. Kaikissa perinteisellä tyylillä rakennetuissa taloissa on tämä huone ja se on ollut talon ”pään” huone. Ervinin tapauksessa se on ollut kuninkaan huone. Näin meille selvisi, että olimme lounastaneet kuninkaallisessa talossa! Huonetta käytetään edelleen kylän päämiesten kokouksissa neuvottelutilana. Kaikkiaan voi sanoa, että lounas oli hieno kokemus. 
Lounaan jälkeen tutustuimme voimalaitokseen, joka tuottaa sähköä tulivuoren tuottamasta höyrystä - kovin ekologista täällä Indonesiassa, jossa ympäristöasioihin ei pahemmin vielä kiinnitetä huomiota. Mm. kaikki roskat heitetään kadulle, maastoon tai mereen ihan huoletta. Voimalaitokselta matka jatkui Bajawan kautta boxing villageen, nyrkkeilykylään. Ko. kylässä harjoitetaan nyrkkeilyä ja pari päivää aiemmin Bajawassa oli ollut ottelu, jossa paikallinen kaveri oli otellut thaimaalaista kaveria vastaan. Voitto oli tullut bajawalaiselle. En tiedä, mistä nyrkkeilytaidot tulevat, sillä Ervinin mukaan kylässä ei harjoitella nyrkkeilyä. Mitä ilmeisimmin nyrkkeilytaidot on saatu äidinmaidosta (?).
Retkipäivämme viimeinen kohde oli kuumat lähteet. Nimensä mukaan lähteiden vesi oli todella lämmintä, arviomme mukaan reilusti yli 40 C. Tsekkiläinen pariskunta oli fiksusti ottanut saippuan ja shampoon mukaan – olihan tiedossa kuuma kylpy ja vielä monen kylmän suihkun jälkeen! Kuumien lähteiden jälkeen olo oli kuin olisi saunassa käynyt. Naama punoitti ja jälkihiki nousi ihon pintaan. Ihanan lämmin olo jatkui koko matkan takaisin hotellille, vaikka ilma olikin jo auringon laskettua viilennyt.
Illalla nukahdimme tyytyväisinä retkipäiväämme ja mielessämme oli jo tuleva bussimatka Labuan Bajoon…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti