Kimpsut ja kampsut oli jälleen kerran laitettu kasaan ja aika jättää jäähyväiset Labuan Bajolle. Kaupungille, joka oli vuoden aikana ottanut melkoisia edistysaskeleita. Edistyksestä huolimatta me pidimme enemmän vuoden takaisesta Labuan Bajosta ja olemme iloisia, että tämä ei ollut ensivierailumme. Kasvava turismi tuo ainakin toivottavasti paikallisille lisätuloja, mutta ikävä kyllä samalla kaupunki menettää jotakin sen alkuperäisestä tunnelmasta.
Labuan Bajosta lensimme Denpasariin Balille, jossa meillä oli kuuden tunnin odotus ennen jatkolentoa Manadoon Pohjois-Sulawedelle. Sen sijaan, että olisimme jääneet kentälle odottelemaan, ajoimme taksilla Kutalle lounaalle. Labuan Bajossa oli ollut jonkin verran turistihulinaa, mutta ei alkuunkaan siinä mittakaavassa kuin Kutalla. Meille lounas ja muutamat kaupat oli juuri sopiva annos tätä.
Ennakkoon meitä oli varoiteltu, että lento Manadoon on aina myöhässä. Itse asiassa sukelluskeskuksemmekin pyysi ilmoittamaan kun, ei jos, lento on myöhässä. lloiseksi yllätykseksi lento oli tällä kertaa aivan ajallaan ja saavuimme Manadoon klo 22.10. Meitä oli sukelluskeskuksen auto vastassa ja matka jatkui autolla tunnin verran Bitungin kaupunkiin, jossa siirryimme veneeseen. Venematka kesti n. 15 minuuttia ja sitten olimme vihdoinkin perillä! Väsyneinä pitkästä matkapäivästä kävimme nukkumaan ja mielessä olivat jo tulevat sukellukset kohteissa, joista pitäisi löytyä jos jonkinlaisia pieniä ja vielä pienempiä otuksia.
Kimpsut ja kampsut oli jälleen kerran laitettu kasaan ja aika jättää jäähyväiset Labuan Bajolle. Kaupungille, joka oli vuoden aikana ottanut melkoisia edistysaskeleita. Edistyksestä huolimatta me pidimme enemmän vuoden takaisesta Labuan Bajosta ja olemme iloisia, että tämä ei ollut ensivierailumme. Kasvava turismi tuo ainakin toivottavasti paikallisille lisätuloja, mutta ikävä kyllä samalla kaupunki menettää jotakin sen alkuperäisestä tunnelmasta. 
Labuan Bajosta lensimme Denpasariin Balille, jossa meillä oli kuuden tunnin odotus ennen jatkolentoa Manadoon Pohjois-Sulawedelle. Sen sijaan, että olisimme jääneet kentälle odottelemaan, ajoimme taksilla Kutalle lounaalle. Labuan Bajossa oli ollut jonkin verran turistihulinaa, mutta ei alkuunkaan siinä mittakaavassa kuin Kutalla. Meille lounas ja muutamat kaupat oli juuri sopiva annos tätä.
Ennakkoon meitä oli varoiteltu, että lento Manadoon on aina myöhässä. Itse asiassa sukelluskeskuksemmekin pyysi ilmoittamaan kun, ei jos, lento on myöhässä. lloiseksi yllätykseksi lento oli tällä kertaa aivan ajallaan ja saavuimme Manadoon klo 22.10. Meitä oli sukelluskeskuksen auto vastassa ja matka jatkui autolla tunnin verran Bitungin kaupunkiin, jossa siirryimme veneeseen. Venematka kesti n. 15 minuuttia ja sitten olimme vihdoinkin perillä! Väsyneinä pitkästä matkapäivästä kävimme nukkumaan ja mielessä olivat jo tulevat sukellukset kohteissa, joista pitäisi löytyä jos jonkinlaisia pieniä ja vielä pienempiä otuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti