Aamulla matkamme jatkui Lion Airin lennolla Panda Acehiin luoteis-Indonesiaan. Matkalla Uleh-lehin satamaan kävimme katsomassa laivaa, joka vuoden 2004 tsunamissa oli ajautunut aallon mukana 3 km sisämaahan päin! Tällä hetkellä se on keskellä kaupunkia ja on tosi outo näkymä talojen keskellä. Sitä katsoessaan voi ehkä hiukan kuvitella, millainen tuhovoima aalloilla on ollut. Acehissa, johon tsunami iski ehkä pahiten, 800 km:n rantaviivalla noin 170 000 ihmistä kuoli ja 160 000 perhettä menetti kodin. Valtava työ on vuosien saatossa täytynyt tehdä, jotta paikat on saatu uudestaan kuntoon!
Tietojemme mukaan lautan Pulau Wehille piti lähteä klo 14. Olimme satamassa klo 12.15 ja taksikuskimme ajoi meidät lipputoimiston eteen. Tyhjästä ilmestyi mopomies, joka viittoili kuskillemme ja niinpä taksikuskimme kurvasikin meidät suoraan lautan eteen. Portit oli jo suljettu ja köysiä irroteltiin, mutta niin vain pääsimme vielä viimeisinä matkustajina mukaan. Melkoinen tuuri! Vietimme kahden tunnin matkan ”viihtyisillä” kansipaikoilla. Matkalla näimme kolme purje- tai miekkakalaa – toivottavasti ne tulevat meitä uudestaan moikkaamaan jollakin sukelluksella, jotta voimme varmistaa lajitunnistuksen.
Lautta saapuu Pulau Wehillä Sabangin satamaan. Sieltä matkamme jatkui paikallisella bemolla (pakettiautobussi) noin 40 minuutin matkan päässä olevalle Gabangin rannalle Lumba Lumban sukelluskeskukseen. Matkamme keskeytyi hetkeksi, kun katolla olevat laukkumme piti nostaa auton sisälle suojaan sateesta. Parin viime päivän aikana täällä on kuulemma ollut hiukan sateinen keli. Meitä ei onneksi pieni sade haittaa – olemmehan joka tapauksessa suurimman osan päivästä sukeltamassa…PS. Acehin aurinko taitaa olla tehokkaampi kuin Balin. Lauttamatka kansipaikalla (varjoisella puolella) sai meidän molempien kasvot mukavan punertaviksi. Kannattaisiko suojakertoimet sittenkin ottaa käyttöön…?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti