6.- 7.6.2012 Tullimies ja Mika ihmeissään - missä nuuskat?!

Kauas on edelleen pitkä matka. Finnairin lentomme saapui Singaporeen noin tunnin aikataulusta myöhässä. Vastaavasti lentomme Balille oli kaksi tuntia myöhässä ja niin vuorokausi oli ehtinyt jo vaihtua torstain puolelle, kun saavuimme Denpasariin. 

Jälleen kerran Balin tullimies otti meidät vastaan viittoillen meitä luokseen. Ensimmäiseksi joutui syyniin Mikan reppu, josta löytyi kaksi tankoa nuuskaa. Tämän jälkeen oli vuorossa Riikan reppu, josta sinnikkään tutkimisen tuloksena ei löytynyt kuin uimapuku, kamera ja kasa erilaisia latureita. Tullimiehen ilme alkoi olla hyvin ihmettelevä ja kummastunut. Oli aika siirtyä Riikan käsilaukkuun - ei mitään tullia kiinostavaa. Paikallista kieltä mutisten tullimies siirtyi takasisin Riikan repun tutkimiseen ja samaan aikaan Mika kuiskuttaa suomeksi, että kyllä sen kolmannen tangon pitäisi olla siellä repussa. Turhautuneena tullimies lopulta luovuttaa ja toteaa, että voitte mennä. Marssimme tullista ulos samalla ihmetellen, mihin kolmas tanko oli oikein kadonnut. Oliko se todella ollut Riikan repussa? Oliko meidät ryöstetty? Ei sentään, repussa vain oli sivutasku, jota tullimies ei huomannut tavaroita penkoessaan. Näin tuli Balin tullia huijattua ja sakoilta vältyttyä ;)

   

Taksimatka sujui joutuisasti yön hiljaisilla teillä ja saavuimme kolmen aikoihin aamuyöllä Padang Baihin vanhaan tuttuun hotelliimme. Olimme aiemmin saaneet hotellilta tiedon, että huoneemme on 302 ja että avain roikkuu ovessa. Voisimme rauhassa majoittua huoneeseen ilman, että yövahtia tarvitsee herättää. Saapuessamme hotellille tuttu tyttö oli meitä kuitenkin hymyillen vastassa ja toivottamassa tervetulleeksi. 

Huoneemme aiemmilta vuosilta oli varattu ja uusi huoneemme oli sivukadulle päin. Huoneen WC oli elänyt jo parhaat päivänsä. Suihkusta vettä oli varmasti tullut joskus paremminkin ja lavuaarin hana heilui siihen malliin, että pelkäsimme sen jäävän käsiin. Näin ollen päätimme, että aamulla katsastaisimme lähihotellit läpi, jos vaikka löytäisimme hinta-laatusuhteeltaan paremman vaihtoehdon.

Aamulla lähdimme kiertämään hotelleja läpi. Aivan hotellimme vieressä oli hotelli  Kerti Beach Inn, joka oli vasta rakenteilla pari vuotta sitten. Meille tarjottiin merinäköalahuonetta, jota kylläkin kadunvarren sähköjohdot hiukan peittivät, huonetta sisäpihan puolelta sekä hotellin vanhempia bambumajoja. Sisäpihan huone mielytti meitä eniten ja niinpä haimme laukkumme naapurista ja asetuimme uuteen kotiimme. Maksoimme n. 23 eur/yö ilmastoidusta huoneesta aamiaisineen ja Wi-Fikin löytyi.


Iltapäivällä lähdimme kävelmään ja katsomaan, oliko Padang Bai muuttunut kahdessa vuodessa. Kaikki tuntui olevan ennallaan ja paikoillaan. Jopa vanha tuttu aurinkolasien kauppias! Kävimme sukelluskeskuksessa sopimassa tulevien päivien sukelluksista ja sitten olimmekin jo valmiita päiväunille. Illallista nautimme hotelimme ravintolassa ja totesimme, että loma oli alkanut niin kuin pitikin - tekemättä mitään sen kummempaa.