Mikan suureksi iloksi tänään oli shoppailun aika. Kohteena oli Ubudin markkinatori, josta saa lähes kaikkea, mitä lukuisissa Ubudin pikkukaupoissa myydään. Kiertelimme noin tunnin verran kujia pitkin ja sitten olikin parempi lähettää Mika parkkiin läheiseen ravintolaan Riikan jatkaessa kiertelyä. Ostosten tekeminen täällä on todella aikaa vievää, sillä tinkiminen vie sauuren osan ostosajasta. Paikalliset pyytävät todella korkeita hintoja ja kokemattomana ostosten tekijänä on vaikea tietää oikea hintataso. Niinpä on parasta aloittaa tinkiminen ihan naurettavan halvasta hinnasta ja hetken tinkimisen jälkeen voi huomata, mikä oikea hintataso suunnilleen on. Tosin aina jää fiilis, että vieläkin olisi voinut ehkä saada euron kaksi halvemmalla...
Shoppailuun tinkimisineen venähti noin pari tuntia aikaa ja läheisestä ravintolasta löytyi hyvin pitkästynyt mies. Kuinka mies muka voi pitkästyä baarissa? Menopelinämme on viime päivien aikana ollut skootteri ja niinpä kuskin oli tyydyttävä odotellessaan soodaveteen. Anteeksi äidit ja isä, mutta homestaymme on matkan päässä keskustasta ja taksitkaan eivät pääse kapeaa kujaa pitkin perille. Niinpä mopo on ainut järkevä vaihtoehto liikkumiselle.Halusimme illallistaa tripadvisorin Ubudin ykkösravintolassa, mutta harmiksemme paikka on tämän viikon kiinni. Päädyimme sen sijaan toiseen warungiin, josta itikat ajoivat meidät kotiin. Matkan varrelta ostimme laatikon paikallista Hatten rosé -viiniä, jota nautimme viileässä illassa (25 C) kotiterassillamme yön ääniä kuunnellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti