Mikan tila oli ennallaan aamulla ja päätimme soittaa paikalliselle lääkärille ja varmistaa diagnoosin. Pian nuori naislääkäri koputteli hotellimme ovelle, tutki Mikan ja vahvisti diagnoosian oikeaksi. Hän vaihtoi antibiootin toiseksi ja antoi paremmin yskään purevia pillereitä (täällä ei ilmeisesti käytetä nestemäistä yskänlääkettä). Hän lupasi kirjoittaa todistuksen vakuutusta varten ja tulla illalla tuomaan sen. Lisäksi hän kysyi, onko Mika kenties facebookissa, jonka kautta hänen olisi helpointa seurata Mikan vointia. Niinpä Mikalla on nyt facebook-kaverina indonesialainen lääkäri :) Niin ja nämä lääkärikäynnit ja lääkkeet maksoivat peräti 18 euroa.
Päätimme, että Mikan neljän päivän sukelluskiellon ja Riikalla päivän mittaan alkaneen nuhan vuoksi oli aika kerätä kamat kasaan ja palata takaisin Balille. Kävimme maksamassa laskumme Reefseekersille sekä ostamassa lentoliput Denpasariin. Sen sijaan että olisimme kävelleet paikasta toiseen ajoimme välimatkat bemolla, paikallisbussilla. Bemot eivät ole vuosien saatossa muuttuneet. Edelleen tuulilasi on koristeltu pehmoleluin ja kuskin lisäksi on useampi apupoika kyydissä. Nyt pehmoleluvalikoimasta löytyi myös angry bird ja sekös poikia nauratti, kun kuulivat sen olevan suomalainen alkuperältään kuten mekin. Oh,Finlandia!Illalla olimme molemmat niin väsyneitä, että päätimme tilata ruuan huoneeseemme viereisestä ravintolasta. Ravintola oli aivan tyhjänä asiakkaista ja kahdeksan tarjoilijatyttöä tuijottivat meitä herkeämättä, kun tutkimme ruokalistaa. Yksi tytöistä ujosteli Mikaa ja kun kysyimme hänen ikäänsä, hän sanoi olevansa 19 vuotta. Meidän mielestämme tyttö näytti korkeintaan 15 vuotiaalta, niin pieni ja siro hän oli. Jätimme tilauksemme hihitteleville tarjoilijatytöille ja pian he toivat meille tilauksemme ja saatoimme syödä illallisen samalla Amazing racea katsellen. Sitten olimmekin valmiita nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti