Pitkien yöunien jälkeen heräsimme virkeinä tähän aamuun. Laivalla meitä odotti saksalainen tyttö sekä kolme orpokodin lasta Kevinin lisäksi. He olivat kaikki tulossa päiväretkelle kanssamme. Innokkaasti lapset solmivat naruista solmuja ja bongasivat delfiinejä mereltä. Päivän sukellusten jälkeen ajoimme kaupungille hakemaan lentolippuja. Päätimme bemon asemesta kävellä takaisin hotellille. Matkan varrella ”hello mister, hello missis, apa kabar?” kaikuivat peräämme (kuinka voitte?). Lonely Planetin lyhyen kirjakurssin perusteella osasimme vastata tähän kysymykseen kabar baik, kaikki ok.
Totesimme, että kaupungin yleisilme on nuhjuinen ja roskainen. Jo aiemmin olemme tulleet siihen tulokseen, ettei täällä ole minkäänlaista jätehuoltoa. Kaikki roskat tuntuvat päätyvän joko kadulle, pihalle tai mereen. Pieniä kauppoja, joista saa vettä, limua, olutta ja tupakkaa on paljon. Muutama vaatekauppa, huonekalukauppa ja biljardisali (!) on bongattu, mutta tähän asti emme ole nähneet yhtään ravintolaa, joten juhannusjuhla on yritettävä järjestää hotellille. Täytyy olla ajoissa liikkeellä, sillä hotellimmekaan keittiö ei turhia aineksia varastoi (ymmärrettävää, sillä olemme ainoat asiakkaat). Voisi siis todeta, että Kalabahi ei ihan tällaisenaan vielä houkuttele muita turisteja kuin sukeltajia ja kalastajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti