Ajelimme noin viisi tuntia Alorin kapeilla, mutkaisilla ja kuoppaisilla teillä. Lukuisat kylät kirkkoineen tai moskeijoineen vilistivät ohitse ja välillä maisemassa oli riisipeltoa, merta tai heinikkoa. Kuljettajamme ei puhunut sanaakaan englantia, mutta niin vain Lonely Planetin ja elekielen avustuksella Mika sai kysyttyä kuljettajaltamme paikallisten pureskelemasta betel-pähkinästä. Eipä aikaakaan, kun kuljettajamme pysähtyi kojun viereen, jossa ko. pähkinöitä myytiin ja hinta oli huimat 2000 IDR (n. 0,15 eur). Paikallisten ja kuljettajan esimerkillä Mika pureskeli ko. pähkinää. Suu värjäytyi punaiseksi, mutta vanha nuuskan käyttäjä ei tuntenut sen kummempia vaikutuksia paikallisten suosimasta huumeesta. Betelistä ei siis ollut rohtoa juhannusillan ratoksi.
Kanamme tepastelu ja lento on loppunut. Ajoissa hotellimme henkilökunta alkoi valmistella kanaillallistamme ja tarkkailimme sen valmistumista pitkin iltaa. Edelleen ”juhannusyrtit” olivat hakusessa ja niinpä Mika innostui, kuin naapuriksemme saamamme englantilaisen kaverin opas, kertoi tietävänsä, mistä paikallista pontikkaa arakia saa. Niinpä hän lähti oppaan kanssa koluamaan paikallisia sivukujia ja löytyihän sitä. N. 1,5 litraa arakia maksoi n. 2 euroa. Halpaa!Kanaillallinen oli herkullinen ja arak maistui niin Mikalle, Riikalle kuin yhdelle hotellin tytöistäkin! Good arak!!! Vain sauna ja koivuvihta puuttuivat perinteisestä juhannuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti