30.7.2012

Ja toden totta, muutaman viikon kuluttua pesään kuoriutui kolme poikasta, Olga, Olli ja Oili tai Onni. Parin viikon ajan saatoimme seurata poikasten kasvamista. Pieni pesä alkoi käydä ajan kuluessa kovin ahtaaksi ja tänään palattuamme töistä pesä oli tyhjä. Poikaset olivat varttuneet tarpeeksi ja lentäneet maailmalle. Enää on tyhjä pesä muistona lyhytaikaisista vuokralaisistamme, jotka mukavasti tasoittivat paluutamme lomalta arkeen.

1.7.2012 Yllätys

Yölento meni mukavasti ja kotona meitä odotti yllätys. Lomamme aikana lintu oli rakentanut pesän ovikranssiimme ja muninut munat siihen. Olimme saaneet uuden vuokralaisen!

30.6.2012 Varvastossut

Singapore valkeni pilvisenä ja päätimme ottaa päivän rauhallisesti. Yksi repuistamme oli ratkennut ja lähdimme etsimään uutta yhdestä Singaporen lukuisista kauppakeskuksista. Pyörittyämme aikamme löysimme paikallisen Partioaitan, josta löytyi erilaisia reppuvaihtoehtoja. Hintataso oli Suomen tasolla, joten päätimme kuitenkin jättää reppuhankinnan Suomeen. Sen sijaan Mika iski silmänsä Vibram Fivefingers -kenkiin.



Lähemmäksi paljain jaloin kulkemista ei voi päästä kuin näillä ohutpohjaisilla kengillä tai tossuilla, joista löytyy jokaiselle varpaalle oma koti. On tutkittu, että avojaloin käveleminen aktivoi ja vahvistaa jalkaterän lihaksia, mikä parantaa jalkapohjasta välittyvää tuntoaistimusta. Tämä taas vaikuttaa parantavasti tasapainoon ja liikkeiden hallintaan sekä jalan ja liikuntaelimistön yleiseen hyvinvointiin. Paljain jaloin kävellessä myös ne jalan lihakset harjaantuvat, jotka normaalisti ovat levossa jalkineilla liikuttaessa. Lisäksi paljain jaloin kävely parantaa ryhtiä ja näin vähentää myös selkäkipuja sekä kehittää tasapainoa. Tossut ovat myös hauskan näköiset ja varmasti herättävät huomiota, vaikka ovatkin olleet markkinoilla jo useamman vuoden ajan. Niinpä Gililtä ostetut varvastossut saivat vaihtua Vibram Fivefingerseihin ja parivuotinen toive kenkien hankkimisesta oli toteutunut. Nähtäväksi jää, lunastavatko tossut suuret odotukset.

Yllätykseksemme törmäsimme Singaporen lähtöselvityksessä suomalaiseen sukellustuttuun, joka oli tulossa Suomeen ystävänsä häihin. Ennen koneen lähtöä ehdimme vaihtaa hyvin kuulumisia. Miten pieni maailma onkaan!

29.6.2012 Singapore

Air Asian lento Singaporeen oli ajallaan. Olimme kuulleet, että kentällä on tiski, josta voi hyvällä tuurilla saada halvalla hotelliyön huippu hotellista. Tällä kertaa onni ei suosinut meitä. Singaporessa oli isoja tapahtumia, joiden takia hotellit olivat melko täynnä ja tämän vuoksi niillä ei ollut tarvetta tarjota huoneita halvalla hinnalla. Starbucksin kahvilassa kävimme netissä hotellivaihtoehtoja läpi ja varasimme huoneen Grand Park City Hallin viiden tähden hotellista.

Odotukset hotellista olivat korkealla. Se oli saanut paljon kehuja ja niinpä pettymyksemme oli suuri, kun totesimme, että ilmastoinnista huolimatta huoneemme oli kostea ja siellä oli siitä johtuva ikävä haju. Valitettuamme tästä meille tuotiin jokin vempain, jonka piti auttaa ummehtuneeseen hajuun suodattamalla sisäilmaa. Laitteesta oli hiukan apua, mutta ei sekään ihmeisiin pystynyt. Totesimme, että huoneemme reissun parhaimmassa ja kalleimmassa hotellissa oli matkamme huonoin. Aina hinta ja laatu eivät kulje käsi kädessä. Olimme kuitenkin varanneet huoneen netistä ja maksaneet ennakkoon, joten nyt ei voinut jatkaa matkaa toiseen hotelliin, vaan oli jäätävä ja tyydyttävä kohtaloon. Onneksi huoneessamme oli ihana kylpyhuone, josta löytyi suihkukaappi ja amme. Voisimme illalla pulahtaa lämpimään kylpyyn ja unohtaa pettymyksen hetkeksi.

Matkoillamme olemme käyneet usein Hard Rock Cafessa syömässä ja päätimme illallistaa lomamme lopuksi Singaporen Hard Rockissa. Nachos-lautanen oli herkullinen, vaikka ensin jouduimme vakuuttamaan, että lautaselle voi laittaa toiselle puolelle kanaa ja toiselle puolelle nautaa. Aineksia ei tarvitse sekoittaa tasaisesti. Tämä tuntui olevan perin kummallinen pyyntö ja suostumus tähän piti saada vuoropäälliköltä ja aina keittiön kokilta asti.

26. - 28.6.2012 Sanur jatkuu...

Hotellimme viihtyisiä uima-allas lepotuoleineen houkutteli meitä puoleensa ja niin päätimme viettää loman viimeiset päivät altaalla loikoillen ja välillä viilentävään veteen pulahtaen. Toki piipahdimme jalka- tai kokovartalohieronnassa ja Riikka kävi kokeilemassa myös paikallisen kampaamon palvelua. Hiusten pesu, leikkaus ja kuivaaminen maksoi 9 euroa ja kampaamosta lähti tyytyväinen asiakas.

Vaikka kesäkuu alkaa olla jo lopussa ja kesän sesonkiaika lähellä, niin paikalliset valittelevat turistien vähäistä määrää. Markkinoilla kauppiaat tarjoavat hanakasti tuotteitaan ja vetoavat ostamaan, kun asiakkaita on ollut niin vähän ja päivän tuotot ovat sen vuoksi jääneet vähäisiksi. Niinpä jos ostit yhdeltä kauppiaalta jotakin, saatoit olla varma, että viisi muuta odotteli kojun ulkopuolella valmiina tarjoamaan juuri ostamaasi tuotetta vielä huokeammalla hinnalla. Kauppiaat eivät tuntuneet ymmärtävän, että emme välttämättä halua hankkia montaa samanlaista puseroa ja niinpä he jäivät pettyneenä huutelemaan peräämme.

Väistämättä lomapäivät alkavat käydä vähiin. Huomenna jätämme jäähyväiset tällä erää Balille ja edessä on yksi yö Singaporessa ennen lentoa kotiin.  

25.6.2012 Sanur

Noin 40 minuuttia myöhässä lähtöajasta pääsimme vihdoin pikaveneellä matkaan. Padang Baista matka jatkui Sanuriin ja Mercure hotelliin, johon olimme pyytäneet kuljetuksen. Tämä oli itse asiassa ainut hotelli, jonka nimen Sanurista muistimme. Suunnitelmiemme pikaisen muutoksen ja Gilin huonojen internet-yhteyksien vuoksi, emme olleet ehtineet tehdä taustatutkimuksia Sanurista lähes ollenkaan. Mercure on yksi Sanurin kalliista hotelleista ja pokkana totesimme hotellin vastaanotossa, että emme halunneet majoittua heille, koska heillä ei ollut huonetta tarjolla neljäksi yöksi. Emme haluaisi vaihtaa hotellia parin yön jälkeen. Aivan kuin olisimme muutenkaan olleet valmiita maksamaan huoneesta reilusti yli 100 euroa! Niinpä tyynenä kysyimme, voisimmeko jättää matkatavaramme heille siksi aikaa kun etsimme itsellemme toisen hotellin. Tämä onnistui ja niin matkatavaramme jäivät odottelemaan meitä Mercureen.

Lähdimme kävelemään Sanurin rantakävelykatua pitkin ja noin parin tunnin kävelyn, yhden taksimatkan ja kahden juomatauon jälkeen totesimme, että Sanurin ranta oli pidempi kuin muistimme! Olimme tulleet vasta ohi isojen ja kalliiden rantahotellien. Vihdoin ohitimme ison ”valtionhotellin” ja löysimme meidän vanhan hotellimme. Tiesimme, että tämän hotellin läheisyydestä löytäisimme kyllä kukkarollemme sopivan majoituspaikan. Viime reissulta oli mieleen jäänyt yksi ravintola ja sen yhteydessä olleet 200 000 IDR maksaneet huoneet (18 eur). Huoneiden hinnat olivat ennallaan, mutta katsottuamme huoneen päätimme jatkaa vielä etsintää kun toisessa kerroksessa olleista hiukan kalliimmista ilmastoiduista huoneista ei löytynyt tilaa.

Jalkamme olivat jo kävelystä väsyneitä ja niinpä hyppäsimme uudestaan taksin kyytiin, jottei meidän tarvinnut kävellä golfkentän ohi päästäksemme seuraavalle rantaan vievälle sivukadulle. Pysäytimme taksin sattumalta suoraan sukelluskeskuksen ovien eteen. Sukelluskeskuksessa ilmoitimme olevamme sukeltajia ja että etsimme sekä majoitusta että mahdollisesti keskusta, kenen kanssa sukeltaa. Kaverin ilme kirkastui ja hän sanoi voivansa auttaa molemmissa asioissa. Heidän kanssaan voisi sukeltaa ja kulman takana olisi hotelli, jota monet heidän asiakkaansa olivat käyttäneet. Hän voisi viedä meidät huoneita katsomaan.

Lähdimme läheiseen hotelliin huoneita katsomaan. Iloksemme hotelli näytti mukavalta ja huone täytti kaikki kriteerimme. Olimme löytäneet Sanurin kotimme. Sukelluskeskuksen kaveri lupautui lähteä hakemaan tavaramme Mercure hotellista. Aiemmin oli käynyt ilmi, että kyseinen sukelluskeskus oli avattu tämän vuoden tammikuussa täällä Sanurissa ja kaveri oli ollut siis tammikuusta lähtien siellä töissä. Näitä taustoja vasten ei siis ollut ihme, että tarvitsimme Nokian navigaattoria avuksi, kun suunnistimme sukelluskeskukselta Mercure hotellille. Sukelluskeskuksen kaveri ihasteli navigaattoria ja toivoi, että hänen juuri ostamaansa Motorolaan saisi samanlaisen. Näin hän voisi itse ajaa ja ei tarvitsisi aina turvautua paikalliseen kuskiin. Palattuamme hotellillemme matkatavaroidemme kanssa sovimme, että otamme kaveriin yhteyttä, mikäli haluamme sukeltaa tulevina päivinä. Kiitimme kaveria avulaisuudesta ja erittäin ystävällisestä palvelusta, mikä tuntuu olevan kaikkien paikallisten sukelluskeskusten ominaispiirteitä. Keskukset ovat aina valmiita auttamaan, koskipa pulma sitten sukellusta, majoitusta tai jotakin aivan muuta.

21. - 24.6. Gili Trawangan

Gili Trawanganin saaren rannassa oli venettämme vastassa lukuisia kavereita tarjoamassa majoitusta ”erikoishinnalla”. Olimme päättäneet käyttää hyväksi havaittua toimintamallia ja suuntasimme suoraan Big Bubblen sukelluskeskukseen. Sovimme tulevien päivien sukelluksista ja jätimme tavaramme odottelemaan keskukseen, kun lähdimme etsimään sopivaa majoitusta itsellemme. Poikkesimme useissa homestayssa, kunnes löysimme sopivan sivukadulta hiukan kauempana rantakadulta, mihin baarien ja ravintoloiden meteli ei öiseen aikaan ulottuisi. Tyytyväisinä löytöömme asetuimme huoneeseemme ja homestayn kaveri toivotti meidät tervetulleeksi toivoen meidän viihtyvän pitkän aikaa heidän vieraanansa.

Big Bubblen aamusukelluksille lähdettiin liikkeelle klo 10. Ensimmäinen sukelluskohteemme oli Bounty Wreck. Sukellus alkoi mukavana virtasukelluksena ja päätyi pienelle hylylle. Korallia täältä Gileiltä löytyy vain vähän. Dynamiittikalastuksen vuoksi siitä on tuhoutunut suuri osa -  harmi. Sen sijaan erilaisia kaloja täällä näkee paljon. Mekin näimme jo ensimmäisellä sukelluksella mm. ison cuttlefishin (seepia, mustekala), blue spotted stingrayn, valtavia batfishejä sekä hylyn päällä loikoilevan scorpionfishin.

Iltapäivän sukellus oli Halik Reefillä. Aivan sukelluksen alussa Riikka näki jonkin rauskun. Todennäköisesti se oli eagle ray, mutta täyttä varmuutta asiasta ei ole, koska rausku oli niin kaukana, että tunnistusta oli vaikea tehdä. Näimme myös black tip reef sharkin, anemone ja mantis shrimpin, scorpionfisihn sekä virrasta paikallaan nauttivan valtavan giant trevallyn. Olimme varsin tyytyväisiä ensimmäisiin sukelluksiimme täällä.   

Gili Trawangan on yksi kolmesta Gilien saaresta. Kaksi muuta Gili Air ja Gili Meno ovat turismin suhteen hiljaisempia kuin Trawangan, johon ensimmäiset turistit tulivat 1980-luvun alussa. Saari on 3 km pitkä ja 2 km leveä ja asukkaita saarella on noin 800. Saarella ei ole lainkaan moottoriajoneuvoja. Kuljetusvälineinä käytetään kärryjä, polkupyöriä sekä hevoskärryjä, cidomoja, joita tuon tuostakin sai olla väistelemässä kapeilla kaduilla. Tämä ennen maanviljelystä ja kalastuksesta leipänsä saanut saari on nyt pullollaan hotelleita, homestayta, ravintoloita, baareja, hierontapaikkoja, kauppoja ja sukelluskeskuksia, jotka kaikki yrittävät saada elantonsa turisteilta. Saari on saanut maineen bilesaarena, jossa on halpa majoitus, ei poliisia, paljon ruohoa ja sieniä sekä muitakin huumeita tarjolla. Suurelta osin tämä pitää edelleen paikkansa ja ei siis ihme, että paikka on nuorison suosiossa. Saarella on kuitenkin tasokkaita hotelleja ja ravintoloita sekä aivan ihana ranta, jotka houkuttelevat myös varttuneempia matkailijoita. Paikallisen kertomana saarelta löytyy myös nykyään poliisi.

Iltapäivällä törmäsimme lounasravintolassa kuuden nuoren suomalaisen ryhmään, jonka olimme tavanneet aiemmin pikaveneellä. Saimme kuulla, että osa porukan tytöistä oli heti ensimmäisenä iltana kokeillut paikallista sienipirtelöä päätyen klinikalle hoidettavaksi. Toinen tytöistä oli joutunut viettämään koko yön klinikalla ”ruokamyrkytyksessä”, kuten vakuutusta varten oli papereihin kirjattu. Alkoholin yhdistäminen tähän sienipirtelöön ei ollut ollut kovin järkevää, jos nyt yleensä moisen pirtelön juominen muutenkaan. Sanoimme nuorille, ettemme halua kuulla heiltä uusista ruokamyrkytystapauksista jatkossa!

Nautimme juhannusaaton illallista syöden grillattua grillikylkeä ja kanavartaita ja juoden paikallista Hatten Rose -viiniä. Yömyssyjen jälkeen olimmekin jo ajoissa nukkumassa. Ei ehkä ihan perinteisin juhannusmeininki, mutta kyllä näinkin voi juhannusta viettää :)

Lauantaina sukelsimme aamusukelluksen Deep Turbossa ja iltapäivällä Shark Pointin. Molemmat sukellukset olivat mukavia. Näimme isoja kilpikonnia, white tip reef sharkin, kaksi valkoista leaf scorpionfishiä sekä kruununa kaksi pienen pientä pygmy seahorsea. Kunpa vain kuvat niistä olisivat onnistuneet - mutta ei!

Valmistauduimme sunnuntai aamun syvälle sukellukselle japanilaiselle hylylle pitkillä yöunilla. Kyseinen hylky on Lombokin edustalla ja makaa 45 metrin syvyydessä. Tutkimme tätä 20 metristä hylkyä 20 minuuttia. Meren pohjalla oli vielä räjähtämättömiä ammuksia, vaikka tämä japanilainen partiointivene on uponnut toisen maalimansodan aikana. Näimme valtavan grouperin, kolme kaunista lion fishiä sekä muutaman scorpionfishin. Hieno sukellus ja todella 20 minuutin dekopysähdyksen arvoinen.

Iltapäivällä sukelsimme uudestaan Deep Turbossa, mutta tällä kertaa meri oli todella ”hiljainen” ja emme nähneet mitään erityistä. Sen sijaan homestayssamme oli täysi meiniki päällä, kun tulimme sukelluksilta kotiin. Oli kookospähkinöiden keräämisen aika ja yksi kavereista oli kiivennyt palmun latvaan pudottelemaan pähkinöitä ja kuivaneita oksia muiden vastaanottaessa näitä alhaalla. Palmu oli aivan terassimme edessä ja aiheutuneesta häiriöstä saimme hyvitykseksi tuoreen kookospähkinän kahden pillin kera. Aivan kuin tämän näytös olisi meitä jotenkin häirinnyt - päinvastoin. Voimme vain ihmetellä, kuinka ketterästi voi palmun latvaan kiivetä ja tulla sieltä alas!

Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme pitää maanantain vapaana sukelluksilta ja jatkaa sukelluksia taas tiistaina. Illallisella tulimme kuitenkin toisiin aatoksiin. Gili alkoi tuntua jo nähdyltä ja päätimme lähteä takaisin Balille.